”Kiakkovieraiden” itsenäisyyspäivän mielenosoituksen jälkipuinti on saanut todennäköisesti juuri sellaiset mittasuhteet, joita tapahtuman järjestäjät – keitä he sitten olivatkaan – toivoivat ja myös tavoittelivat. Anarkistinen väkivaltainen käyttäytyminen takasi medianäkyvyyden. Oliko se mielenosoituksen ainoa tarkoitus, jäi – ainakin suurelta osin – epäselväksi? Jotkut mielenosoitukseen osallistuneet totesivat etukäteen, että tarkoitus oli pitää hauskaa. Toiset taas ovat nostaneet motiivikseen kärjistyneen yhteiskunnallisen tilanteen ja eliitin vastaisen toiminnan.
Keskustelun aikaansaaminen ei kuitenkaan oikeuta väkivaltaa. Sen käyttäminen oli yksinkertaisesti vastenmielistä ja tuomittavaa. Kaikki mieltään osoittaneet eivät toki olleet provosoimassa poliisia, yrittämässä tunkeutua väkisin Tampere-talolle tai rikkomassa ikkunoita, mutta valtajulkisuus niputtaa koko porukan samaan pakettiin – ja se voi johtaa helposti myös vääriin johtopäätöksiin.
Monet tutkijat ovat jälkikäteen etsineet yhteiskunnallisia syitä, jotka voisivat olla tämän mielenosoituksen taustalla. Syitä onkin helppo löytää niin eriarvoisuuden kasvusta, nuorison syrjäytymisestä tai turhautumisesta, mutta tuskin löytyy mitään yksiselitteistä kertomusta, joka selittäisi tapahtumien kulun. Yksittäiset hulinoitsijat taas mellakoivat ihan mellakoinnin vuoksi.
Moni on varmaan ainakin mielessään kysynyt, miten olisi käynyt, jos poliisi ei olisi pystynyt estämään anarkistisen etujoukon rynnimistä Tampere-talolle? Poliisi käytti virkatehtäväänsä hoitaessaan myös ylimitoitettuja toimia ja ylilyöntejäkin tapahtui.
Kannattaisi kuitenkin olla aika varovainen, ennen kuin ryhtyy vetelemään kovinkaan suoria johtopäätöksiä Kiakkovieraiden mielenilmauksesta, sillä kyse ei ollut kovin järjestyneestä tai heterogeenisestä joukosta. Oikein ei ole myöskään lähteä vähättelemään mukana olleiden aitoja tunteita ja tavoitteita. Monen lähtökohdat voi hyväksyä ja se on eri asia, kuin antaa hyväksyntänsä väkivaltaiselle hulinoimiselle, joka toimii usein hyviä yleviä päämääriä ja tavoitteita vastaan.
Tampereen tapahtumat eivät myöskään kerro siitä, että väkivaltaiset mielenosoitukset olisivat rantautumassa Suomeen. Tämä kahakka saattaakin jäädä yksittäistapaukseksi. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ei Suomessa ole niin kärjistynyt, että kansa ryntäisi kaduille ja aika vähän – onneksi – on niitä, jotka ovat valmiit käyttämään väkivaltaa.