Viimeinen sana
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on pahoittanut mielensä maamme kielteisestä ilmapiiristä. Sama kielteisyys on harmittanut monta kertaa myös Kataisen ihailemaa Pekka Himasta.
Kukoistuksen kulttuurin sijaan Suomessa vallitsee Himasen mielestä kateuden ja häpeän ilmapiiri.
En ole koskaan ymmärtänyt, kehen ja mihin näillä puheilla viitataan. En tunnista yleistä kielteistä ilmapiiriä.
Kritiikin nimittäminen kielteisyydeksi on kätevää. Siten voi ohittaa kritiikin esittäjän asiallisetkin huomiot.
Tarkoitetaanko kielteisyydellä sitä, että kaikkea vallanpitäjien sanomaa ei nielaista sellaisenaan? Että esitetään kysymyksiä, nostetaan esiin ongelmia?
Pääministerillä itsellään on merkittävästi paljon enemmän valtaa vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin kuin meillä taviksilla.
Luottoluokitus menee, kilpailukyky huononee, velkaantuminen karkaa käsistä, työmarkkinat eivät jousta riittävästi, julkinen sektori on paisunut yli äyräiden, yritykset karkaavat ulkomaille, kestävyysvaje syöksee maan perikatoon, on pakko tehdä kipeitä leikkauksia…
Tätä EK:n virittämää virttä veisaa pääministerikin ja wahlroosit säestävät. Kovin on negatiivista minun korvaani.
Kritiikin nimittäminen kateudeksi, muutosvastarinnaksi tai kielteisyydeksi on kätevää. Siten voi ohittaa kritiikin esittäjän asiallisetkin huomiot. Päivittäin uusia käänteitä saava Guggenheim-farssi on tästä hyvä esimerkki.
Hanketta kritisoivat ihmiset leimataan milloin kulttuurivihamielisiksi, milloin persuiksi tai juutalaisvastaisiksi ja kaiken Yhdysvalloista tulevan vastustajiksi, milloin sisäänlämpiävän toisilleen taideapurahoja myöntävän piirin jäseniksi.
En kuulu yhteenkään edellämainituista ryhmistä. En voi kuvitella elämääni ilman amerikkalaista pop-musiikkia, elokuvia ja televisiosarjoja ja kulutan kulttuuria työkseni ja vapaa-ajalla. Muita kohtia ei tarvinne perustella.
Suhtaudun silti suurella varauksella hankkeeseen, johtuen muun muassa tavasta, jolla sitä on lobattu kuin käärmettä pyssyyn.
Laskelmat Guggenheimin tuomista turistivirroista on kyseenalaistettu minua osaavampien matikkapäiden toimesta. Kuka maksaa rakentamisen, vuosittaiset käyttökulut ja mahdolliset tappiot?
Minusta olisi aivan mahtavaa, jos Helsinkiin tulisi kiinnostava, kansainvälinen museo tai galleria, mutta en ole vakuuttunut, onko Guggenheim kiinnostava toimija. Vielä vähemmän kannatan julkisen rahan laittamista yksityisen säätiön hankkeeseen.
Torstaina 9. tammikuuta julkistettiin kokoomuksen uusin meppiehdokas. Somasti sattui, että saman päivän Anna-lehdessä julkaistiin ehdokkaan haastattelu, jossa tämä kertoo äitinsä sairastamisesta ja kuolemasta.
Kuvitteellinen keskustelu ehdokkaaksi ehdolla olevan brändiasiantuntijan ja lehden välillä:
”Hei, nyt pitäis saada kansijuttu ensi viikon lehteen, julkistan sinä päivänä olevani ehdolla eurovaaliehdokkaaksi!”
”Ei tuo ehdokkuus oikein riitä jutun aiheeksi, asiakasdatan analyysin mukaan tollaisessa eivät kohtaa meidän kohderyhmän ja ilmoittajien rajapinta. Olisko sulla mitään muuta, jotain joka koskettais nimenomaan meidän lukijoita?”
”Mites mun äidin Alzheimerin tauti ja kuolema, eikös se olisi aika brändikäs?”
”Joo toi on hyvä!”
”Eli pääsenkö kanteen? Voin vaikka painattaa äidin kuvan mekkooni!”
”Hetkinen, etkös tehnyt sen jo kerran?”
”Ei, se oli mun isän kuva. Kyllä niin pahoitin mieleni, kun siihen suhtauduttiin kovin kielteisesti. Suomalaiset on semmoisia, kateellisia ja negatiivisia. Eivät ymmärrä, että itsestään pitää tehdä kiinnostava tuote, brändi! Mun tavoite on saada suomalaiset hymyilemään! Niin kuin Alex!”
”Alex?”
”Stubb, Stubbeliini, Axulainen! Siinä on ihana, positiivinen esimerkki itsensä brändäämisestä. Meitsi tykkää!”
Meitsi ei tykännyt, jäi paha maku suuhun. Niin olin taas ikävä ja negatiivinen ihminen.
Se, mistä innostuin ja tykkään valtavasti vailla kateuden häivääkään, on suomalaiselokuvan valinta Oscar-ehdokkaaksi. Selma Vilhusen Pitääkö mun kaikki hoitaa kilpailee yhtenä viidestä parhaan lyhytelokuvan Oscar-palkinnosta.
Tätä pidän positiivisempana uutisena ilmapiirin ja Suomi-brändin kannalta kuin Guggenheim-kaavailuja ja brändityöryhmän saavutuksia yhteensä.
Onnittelut elokuvan tekijäjoukolle!
uutiskirje 
