Hieman harmaana taustahahmona pidetty Oleksandr Turtšynov nousi lauantain dramaattisissa käänteissä ensin Ukrainan parlamentin puhemieheksi ja sen jälkeen parlamentti nimitti hänet myös vt. presidentiksi ja vt. pääministeriksi.
Maaliskuun viimeisenä päivänä 50 vuotta täyttävä Turtšynov syntyi Dnipropetrovskissa, samassa kaupungissa kuin tähän saakka paljon tunnetumpi poliitikko Julija Tymošenko. Itä-Ukrainassa sijaitsevassa miljoonan asukkaan teollisuuskaupungissa venäjänkielisiä asukkaita on yli puolet.
Turtšynov opiskeli metallurgiaa, mutta valmistui myöhemmin taloustieteistä.
Turtšynov on pitkään ollut vaikuttaja hieman taka-alalla.
Perestroikan aikana 1987–1990 Turtšynov johti Komsomolin propaganda- ja agitaatio-osastoa Dnipropetrovskin alueella. Hän liittyi puolueen sisällä toimineeseen uudistusmieliseen siipeen.
Ennen Neuvostoliiton hajoamista Turtšynov ehti perustaa vielä riippumattoman uutistoimiston sekä poliittisen ajatushautomon.
Kutšman suojattina
Turtšynovin ensimmäinen suojelija oli myöhemmin Ukrainan presidenttinä huonon maineen hankkinut Leonid Kutšma, joka tuolloin toimi ohjustehtaan johtajana.
Kun Kutšma valittiin Ukrainan pääministeriksi vuonna 1992, hän otti Turtšynovin ja muut lähimmät miehensä mukaan Kiovaan. Seuraavana vuonna Turtšynovista tuli pääministerin talousneuvonantaja.
Turtšynovilla oli jo Dnipropetrovskin aikoina yhteisiä bisneksiä häntä muutamaa vuotta vanhemman Julija Tymošenkon kanssa.
Pavlo Lazarenko ei ollut alun perin Dnipropetrovskista, mutta myös hän rakensi poliittisen ja taloudellisen uransa kaupungissa. Hänelläkin oli yhteisiä bisneksiä Tymošenkon kanssa.
Lazarenko ja Turtšynov perustivat vuonna 1993 Hromada-puolueen, johon myös Tymošenko myöhemmin liittyi.
Lazarenkon romahdus
Tymošenkosta tuli yksi Ukrainan rikkaimmista oligarkeista, kun hänen yhtiönsä piti vuosina 1995–1997 hallussaan Venäjältä tulevan maakaasun välityskauppaa Ukrainaan. Tuolta ajalta juontaa liikanimi ”Kaasuprinsessa”.
Tymošenko ryhtyi politiikkaan vuoden 1996 vaaleissa. Samana vuonna Kutšma nimitti Lazarenkon pääministeriksi.
Lazarenko ehti olla pääministerinä runsaan vuoden, mutta tänä aikana hän jälkikäteisen laskelman mukaan kavalsi Ukrainan valtiolta 200 miljoonaa dollaria.
Lazarenko pakeni 1999 Yhdysvaltoihin, mutta hänet tuomittiin siellä vuonna 2006 yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen rahanpesusta, kavalluksesta ja kiristyksestä.
Ukrainassa Lazarenkoa on yhdessä Tymošenkon kanssa epäilty myös kilpailevien liikemiesten murhista 1990-luvun lopulla.
Turvallisuuspalvelun johtajana
Turtšynov selvisi villeistä vuosista pienemmillä kolhuilla. Hänet valittiin 1998 kansanedustajaksi.
Lazarenkon pako Yhdysvaltoihin merkitsi loppua Hromada-puolueelle. Tymošenko ja Turtšynov perustivat tilalle Batkivštšina-puolueen (Isänmaa-liitto). Siitä tuli päävastustaja presidentti Kutšmalle ja hänen seuraajakseen valitsemalle Viktor Janukovytšille.
Vuoden 2004 vaaleissa Turtšynov toimi Janukovytšin vastaehdokkaan Viktor Juštšenkon kampanjapäällikkönä. Janukovytš julistettiin vilpillisten vaalien voittajaksi, mutta Oranssivallankumous muutti tilanteen.
Juštšenkon noustua presidentiksi Tymošenkosta tuli pääministeri.
Turtšynov nimitettiin helmikuussa 2005 Ukrainan sisäisen turvallisuuspalvelun SBU:n johtajaksi. Hän kuitenkin menetti viran vain seitsemän kuukautta myöhemmin, kun Juštšenko ja Tymošenko riitautuivat keskenään.
Helmikuussa 2006 Ukrainan syyttäjät nostivat jutun Turtšynovia vastaan, koska hänen väitettiin tuhonneen SBU:n arkistoista tiedot gangsterijohtaja Semjon Mogiljevitšista. Juttu raukesi neljä kuukautta myöhemmin.
Heikko vaalimenestys
Tymošenkon toisessa hallituksessa joulukuusta 2007 maaliskuuhun 2010 Turtšynov oli varapääministeri.
Turtšynov yritti Kiovan pormestariksi vuoden 2008 vaaleissa. Huolimatta Tymošenkon vahvasta tuesta hän joutui tyytymään 20 prosentin ääniosuuteen.
Turtšynov on nykyään Batkivštšina-puolueen varapuheenjohtaja.
Viime marraskuussa alkaneissa Janukovytšin vastaisissa mielenosoituksissa Turtšynov ei ole ollut eturivissä esillä, mutta häntä on pidetty tärkeänä taustavaikuttajana. Ennen vallan vaihtumista Janukovytšin leirin syyttäjät käynnistivät tutkinnan Turtšynovin osuudesta protestoijien aseellisten itsepuolustusjoukkojen organisoinnissa.
Ukrainalaiseksi poikkeuksellisesti Turtšynov on uskonnoltaan baptisti.
Toinen erikoinen piirre Turtšynovissa on, että hän on tuottelias trillerikirjailija. Turtšynovin vuonna 2004 julkaisemasta kirjasta Pelon illuusio tehtiin elokuva, joka oli vuonna 2008 Ukrainan ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkittavaksi.