Luonnontieteiden kehitys on mahdollistanut huipputeknologian kehityksen ja samalla saattanut uhanalaiseksi koko luomakunnan tulevaisuuden. Nettipamfletissaan Teknologinen murros ja politiikka Ville-Veikko Mastomäki ja Jaakko Stenhäll kirjoittavat, että robotit eivät kyenneet juurikaan kävelemään 15 vuotta sitten, mutta nyt uusimmat mallit osaavat jo juosta ja kiivetä rappusia.
Kymmenen vuotta sitten ennustettiin, että vasemmalle kääntyminen ruuhkaisessa risteyksessä tulee olemaan robottiautolle vaikeaa. Googlen robottiauto teki kuitenkin kuusi vuotta myöhemmin ensimmäisiä matkojaan liikenteessä ja kääntyi myös vasemmalle läpi risteyksien.
Tutustuin viime viikolla Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen museoon, Luomukseen. Sen lähtökohtana on, että osataksemme arvostaa luonnon monimuotoisuutta, meidän on tunnettava oma syntyhistoriamme. Elämä vastaa muutokseen kykynsä mukaan. Lajit kukoistavat, väistyvät ja tekevät tilaa uusille.
Museon eläin-, kasvi-, kivi ja fossiilinäytekokoelmissa asuu tieto maailman monimuotoisuudesta ja muutoksista. Tässä valossa insinöörien kerskailu kävelevistä ja portaita nousevista roboteista tuntuu ontolta. Saattaa olla, että tulevaisuudessa ei olympialaisissa tarvita enää ihmisiä, kun robotit kilpailevat keskenään.
Vuosittain 150 000 kävijää
Pohjoisella rautatiekadulla sijaitsevaan Luonnontieteelliseen museoon tutustuu vuosittain noin 150 000 ihmistä. Museossa olikin vilinää ja vilskettä, paljon lapsiperheitä, ja lasten mielenkiinto näkemäänsä kohtaan oli iloista ja uteliasta.
Luonto ei ole menettänyt lasten piirissä mielenkiintoa, vaikka yhä useammat aikuiset suhtautuvat luontoon entistä välinpitämättömämmin. Johtuneeko se aikuisten pelosta tulevan ekokatastrofin edessä? Laittamalla pään pensaaseen kuvitellaan voivan paeta luonnon asettamia jatkuvan taloudellisen kasvun raja-aitoja.
Biologiaa hyödynnetään lääketieteessä ja tappovälineissä, taloustiedettä ja psykologiaa käytetään kaupallisen manipulaation välineinä. Mediassa pörssikeinottelijat rehentelevät ryöstösaaliillaan, mutta aidot luonnontieteilijät ja biologit joutuvat kuiskimaan varoituksiaan nurkan takaa.
Käynti Luonnontieteellisessä museossa valaisee, että tietoa luonnosta on saatavilla jopa viihdyttävässä muodossa: Hirvieläinten uroksilla on sarvet, metsäpeuralla ja porolla myös naarailla. Sarvet putoavat joka vuosi ja niiden tilalle kasvaa uudet, komeammat sarvet. Sarvia ei tarvita kuin urosten kiima-aikaan käymiin kamppailuihin naaraiden suosiosta. Pudotetut katoavat jyrsijöiden suuhun, josta jyrsijät saavat runsaasti mineraaleja ja hivenaineita. Sarvien muistona voi karunkin metsän keskellä kasvaa pieni, kalkkia suosiva metsälauhamätäs.
Luomuksen tutkimuksen peruslähtökohtana on lajitiedon tuottaminen, millaiset eläin- ja kasvilajit kanssamme maapalloa asuttavat, missä ne elävät ja miten ne ovat kehittyneet. Ajoituslaboratoriossa pystytään määrittämään mammutin luulle ikä ja selvittämään mikä osuus käytetystä polttoaineesta on peräisin fossiilisista tai uusiutuvista lähteistä.
Suomesta savannille
Suomen luonto -näyttely kuljettaa keväiseltä etelärannikolta sisämaan vehmaaseen kesään ja metsien ja soiden kautta pohjoisen talveen.
Maailman luonto vie arktisilta jäätiköiltä halki savannien aina sademetsiin saakka. Neljännessä kerroksessa avautuu dinosaurusten maailma. Sellainenkin ihme on Itämeressä uiskennellut 450 miljoonaa vuotta sitten kuin yhdeksänmetrinen oikosarvi, joka söi kaiken mikä sen eteen osui.
Luonnontieteellisen museon uusbarokkirakennus valmistui 1913 venäläiseksi poikakouluksi. Helsingin yliopisto lunasti Venäjän vallankumouksen jälkeen talon itselleen ja silloisen Eläinmuseon asukit muuttivat taloon yliopiston päärakennuksen vintiltä vuonna 1923. Rakennus peruskorjattiin kuusi vuotta sitten.
uutiskirje 
