Osittain liettualaisjuurinen käsikirjoittaja-ohjaaja Michel Hazanavicius on sukeltanut elokuvallaan The Artist (2011) täysin rinnoin menneen maailman lumoihin, ja tulos on kerrassaan nautittava. Belgialais-ranskalais-amerikkalaisena yhteistyönä valmistunut elokuva palkittiin viidellä Oscarilla (vuoden paras elokuva, ohjaus, miespääosa, musiikki, puvustus).
The Artist on romanttinen draamakomedia, showbisnesdraama ja mykkäfilmi. Se tuikkii elokuvahistoriallista nostalgiaa fiksusti ja sisäistyneesti.
The Artist tavoittaa ihmeen aidosti Hollywoodin mykkäfilmin 1920-lukulaisen maailman niin teknisesti, näyttelijätyöskentelyllään kuin tarinallaankin. Pelin henkeen kuuluvat olennaisesti tietty naiivius ja sadunomaisuus.
Tapahtumat käynnistyvät vuodesta 1927. Miespäähenkilö (Jean Dujardin, mukana juuri ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Monuments Men) on aikansa juhlituin filmitähti. Ovelle kolkuttavat kuitenkin uudet tuulet: tuloaan tekee äänielokuva.
Miehemme viittaa asialle kintaalla. Uuden aikakauden tähdeksi on ehdolla nuori nainen (Bérénice Bejo).
The Artist lähestyy suurta teknistä murrosta suoremmin kuin aihetta myös käsittelevä musikaaliklassikko Laulavat sadepisarat (1952). Samalla tarina on nivottu laajempiin sosioekonomisiin yhteyksiin. Mykkäfilmin kauden päättyminen ja miespäähenkilön alastulo sijoittuvat suuren pörssiromahduksen aikoihin.
Hollywood loistonsa päivinä, elokuva elokuvassa -kuvio ja romanttinen puoli ovat paljolti lainatavaraa usein filmatusta klassikosta Tähti on syntynyt (1937, 1954, 1976). Yksioikoisesta kopioinnista ei kuitenkaan ole kysymys. The Artist tavoittaa oman äänensä persoonallisin sävyin, jotka sinetöityvät lopun ääninäytteissä. Muuten äänipuoli hoituu Ludovic Bourcen musiikilla. Siinä on kaikuja Alfred Hitchcockin hovisäveltäjän Bernard Herrmannin tyylikkäistä tunnemaalailuista.
Tärkeissä sivurooleissa on vahvoja amerikkalaisnimiä kuten John Goodman, James Cromwell ja Penelope Ann Miller täydennettynä britti Malcolm McDowellilla.
The Artist. Yle Teema lauantaina klo 21.00