Voi tuntua hiustenhalkomiselta palata siihen, mitä Ukrainassa tapahtui toissa viikonloppuna. Koska kuitenkin kiistely presidentti Viktor Janukovytšin erottamisen laillisuudesta on edelleen yksi argumentti propagandasodassa, lienee asiaa syytä tarkastella.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään syytä puolustella Janukovytšia. Kaikesta päätellen hän on vastenmielinen tyyppi, joka rikastui kansansa kustannuksella – tosin Janukovytšin kuppiin putosi vain murusia maata todellisuudessa hallitsevien oligarkkien pöydistä. Lopuksi Janukovytš vielä käski ampua kansalaisiaan (tai ainakin oli viime kädessä siitä vastuussa).
Seuraavassa puhtaasti muodollis-juridisessa tarkastelussa alkuosassa päälähteeni on Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman Radio Free Europen/Radio Libertyn nettisivuilla viikko sitten sunnuntaina julkaistu artikkeli. Kirjoittaja Daisy Sinclair päätyi siihen, että Janukovytšin erottaminen näyttää laittomalta.
Kaikkien Ukrainan instituutioiden laillinen pohja on ollut ja on kyseenalainen.
EU:n välittämä sopimus
Euroopan unionin edustajina toimineet Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerit sorvasivat perjantaina 21.2. Kiovassa sopimuksen tilanteen laukaisemiseksi. Oppositiojohtajat Arseni Jatsenjuk ja Vitali Klytško allekirjoittivat sen, samoin presidentti Janukovytš.
Sopimuksen mukaan piti palata vuoden 2010 perustuslaista vähemmän presidentinvaltaiseen vuoden 2004 perustuslakiin. Uudistus oli määrä toteuttaa syyskuun loppuun mennessä. Ennenaikaiset presidentinvaalit olisi järjestettävä viimeistään joulukuussa.
Muissa kohdissa sovittiin muun muassa siitä, että tapahtuneesta väkivallasta tehdään selvitys, jossa ovat mukana sekä viranomaisten, opposition että Euroopan neuvoston edustajat.
Pidätetyt protestoijat oli määrä vapauttaa, hallintorakennusten valtaukset lopettaa, laittomat aseet takavarikoida, uusi keskusvaalilautakunta muodostaa ja uudet vaalilait valmistella.
Näin erottaminen tapahtui
Joukko Maidanin mielenosoittajista ei hyväksynyt sopimusta ja buuasi sen kelpuuttaneille oppositiojohtajille. He vaativat Janukovytšin eroamista seuraavaan aamuun kello 10:een mennessä.
Perjantai-iltana Kiova yllättäen tyhjentyi mellakkapoliiseista, vaikka tätä ei sopimuksessa vaadittu. Lauantaiaamuun mennessä huomattiin, että myös Janukovytš ja suurin osa ministereistä oli häipynyt pääkaupungista.
Perjantaina alkoivat myös Janukovytšin Alueiden puolueen kansanedustajien loikkaukset opposition puolelle.
Lauantaina 22.2. erosi parlamentin puhemies. Parlamentti päätti äänin 328–0, että Janukovytš on erotettava ja asetettava syytteeseen mielenosoittajien surmaamisesta.
Perusteluna erottamiselle oli lisäksi se, ettei Janukovytš ole hoitamassa virkaansa.
Janukovytš oli jo aikaisemmin nauhoittanut eroilmoituksensa, mutta perui sen eikä allekirjoittanut sitä.
Tämän jälkeen parlamentti nimitti opposition Oleksandr Turtšynovin parlamentin puhemieheksi sekä vt. presidentiksi ja vt. pääministeriksi.
Kiistanalaiset päätökset
Parlamentti toimi lauantaina vuoden 2004 perustuslain perusteella, jonka se oli palauttanut edellisenä iltana. Palautus sai taakseen 386 ääntä, joka 450-paikkaisessa parlamentissa ylittää reilusti vaaditun kahden kolmasosan rajan.
EU:n välittämässä sopimuksessa perustuslain muuttamisen piti kuitenkin olla prosessi ja muutos olisi pitänyt antaa presidentti Janukovytille allekirjoitettavaksi. Näin ei tapahtunut, koska Janukovytš ei ollut paikalla.
Suurempi epäselvyys liittyy Janukovytšin erottamiseen. Mentiin sitten vuoden 2004 tai vuoden 2010 perustuslain (joka itse asiassa oli Janukovytšin kaudella palautettu vuoden 1996 perustuslaki) mukaan, presidentin kausi voi ennenaikaisesti päättyä neljän syyn nojalla: vapaaehtoinen ero, vakava sairaus, kuolema tai erottaminen ”valtiopetoksen tai muun rikoksen” vuoksi.
Erottamista ei kuitenkaan voi tehdä saman tien parlamenttiäänestyksellä, vaan presidentti on vietävä perustuslakituomioistuimeen. Näinhän ei tapahtunut.
Lisäksi parlamentin olisi tehtävä päätöksensä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Se tarkoittaa 450-paikkaisessa parlamentissa 338 ääntä. Mutta Janukovytš siis erotettiin 328 äänellä.
Vt. presidentin suhteen perustuslait eroavat keskenään. Jos katsotaan vuoden 2010 perustuslain olleen voimassa, olisi vt. presidentiksi pitänyt nimittää vt. pääministeri, joka tuolloin oli Janukovytšin nimittämä Serhiy Arbuzov.
Vuoden 2004 perustuslain mukaan vt. presidentiksi tulee parlamentin puhemies.
Vuoden 2012 kiistellyt vaalit
Asia muuttuu vielä monimutkaisemmaksi, jos mietitään Ukrainan instituutioiden laillista perustaa. Voi kysyä, onko Ukrainassa käyty ainoitakaan vaaleja aivan normaaleissa oloissa, mutta joka tapauksessa Janukovytšin valinta presidentiksi vuonna 2010 tapahtui ukrainalaisittain poikkeuksellisesti suunnilleen rehelliseksi tunnustetuissa vaaleissa.
Sen sijaan lokakuun 2012 vaalit, joissa nykyinen parlamentti valittiin, ovat jo hankalampi tapaus. Niissä palattiin vuosina 1998 ja 2002 käytettyyn järjestelmään, jossa puolet edustajista valitaan suhteellisella vaalitavalla ja puolet enemmistövaalilla yhden edustajan vaalipiireistä.
Muutos suosi ilmiselvästi Janukovytšin Alueiden puoluetta. Euroopan neuvoston perustuslakineuvontaa antava Venetsian komissio ei suositellut muutosta.
Suurin oppositiopuolue Isänmaa kuitenkin hyväksyi muutoksen, joten sitä voinee pitää laillisena.
Vakavampi asia on, että vuoden 2012 vaalit olivat jälleen täynnä syytöksiä vilpistä, lahjonnasta ja äänten ostamisesta. Keskusvaalilautakunnan varapuheenjohtaja oli samaa mieltä, eikä vaalituloksia julkaistu luvattuna päivänä.
Keskusvaalilautakunta hyväksyi tulokset marraskuussa 2012, mutta määräsi samalla joukon uusintavaaleja. Viimeisimmät uusintavaalit pidettiin viime joulukuussa, mutta niidenkin jälkeen jäi kaksi paikkaa vielä täyttämättä.
Perustuslain muutos
Oma lukunsa on vielä vuonna 2010 tapahtunut palaaminen vuoden 1996 perustuslakiin. Se tapahtui nimittäin niin, että Ukrainan perustuslakituomioistuin mitätöi vuoden 2004 perustuslain.
Ennen perustuslakituomioistuimen päätöstä oli neljä tuomaria eronnut siitä Janukovytšin hallinnon ankaran painostuksen vuoksi.
Näin voi kysyä, onko perustuslakituomioistuinkaan laillinen.
Myös Venetsian komissio ihmetteli, miten perustuslakituomioistuin vasta kuuden vuoden päästä huomaa perustuslain virheelliseksi ja yhdellä pyyhkäyksellä muuttaa maan koko poliittisen järjestelmän.
Kysymys legitimiteetistä
Kaikki edellä kirjoitettu liittyy legaalisuuteen eli päätösten laillisuuteen. Arkipuheessa tähän usein sekoitetaan legitimiteetti, mutta valtio-opissa ja oikeusfilosofiassa sillä tarkoitetaan eri asiaa.
Legitimiteetti yleensä edellyttää legaalisuutta, mutta sen lisäksi legitiimi järjestelmä on sellainen, jonka kansalaiset (tai heidän selvä enemmistönsä)hyväksyvät.
Ehkä voi sanoa, että Janukovytšin erottamisen legaalisuus on varsin kyseenalainen, mutta Janukovytš kyllä menetti legitimiteettinsä. Harva häntä enää kaipaa takaisin.
Kysymys moraalista
Edelleen monimutkaisempiin pohdintoihin päädytään, jos otetaan mukaan moraaliset periaatteet. Milloin hallitsija astuu sen rajan yli, että hänen syrjäyttämisensä on oikeutettua?
Jos järjestelmä olisi legaali ja legitiimi, pitäisi perustuslaillisten menettelyjen olla itsestäänselvyys. Jos ajatellaan vain Janukovytšin korruptiota, asiaa mutkistaa se, että Ukrainan koko talousjärjestelmä on sairas ja korruptio on ollut maan tapa myös opposition keskuudessa.
Toissa viikolla tapahtunut mielenosoittajien ampuminen ylittää normaalin rajat. Se varmasti on riittävä syy erottamiseen, mutta olisiko erottamisen pitänyt tapahtua perustuslaillisessa järjestyksessä?
Vaikka mielenosoittajat heittelivät polttopulloja ja ainakin joidenkin tietojen mukaan osa heistäkin käytti ampuma-aseita, ei tarkka-ampujien käyttäminen mielenosoittajien surmaamiseen ole oikeutettu voimakeino.
Ukrainan pitäisi oman tulevaisuutensa vuoksi selvittää puolueettomasti Maidanilla tapahtunut väkivalta, kuka sitä sitten käyttikään.
”Kansainväliseksi yhteisöksi” julistautuneilta länsimailta voisi toivoa johdonmukaisuutta, niin että ne suhtautuisivat laillisuuteen ja laittomuuteen samankaltaisissa tilanteissa samalla lailla.
uutiskirje 
