Suomen maineikkain elokuvaohjaaja, akateemikko Aki Kaurismäki on edelleenkin vannoutunut vanhan filmitekniikan kannattaja. Silti hän antoi vihdoin periksi uudelle tekniikalla ja on digitalisoinut elokuvansa.
Toukokuussa alkaa Helsingissä (27.5.) Kaurismäen seitsemäntoista digitalisoidun elokuvan uusintaensi-illtojen sarja, joka leviää vähitellen koko maahan – ja myös ulkomaille. Näytökset alkavat legendaarisella elokuvalla Varjoja paratiisissa (1986), jossa pääosissa ovat Kati Outinen ja Matti Pellonpää.
Kaurismäki itse ei ollut paikalla juhlistamassa elokuviensa teatteridigitalisointia, mutta hän oli toimittanut tilaisuuteen hauskan tiedotteen.
”Ei käärmettä saa takaisin pyssyyn”.
Kaurismäki pitää digitaalista teknologiaa paholaisen keksintönä ja toteaa, että se ”tuhoaa inhimillisen kulttuurin nykymuodossaan, vie työpaikkamme ja ennen pitkää tekee meistä tekoälyn orjia”. Silti hän tunnustaa, ”ettei käärmettä saa takaisin pyssyyn, Aladdinia lamppuun, eikä kannata sulkea veräjää kun lehmä on karannut tai ylipäänsä surra maahan kaatunutta maitoa”.
Uusille sukupolville
Paikalle saapunut Kaurismäen luottonäyttelijä Outinen sanoo, ettei digitekniikalla ole hänen ymmärtääkseen mitään merkitystä näyttelijän työlle:
– Se tarkoittaa rätisemättömiä versioita elokuvateattereihin.
Kaurismäen elokuvien levityksestä vastaava Pirkanmaan elokuvakeskuksen Juha Elomäki sanoo, että digitekniikka mahdollistaa nyt Akin elokuvien tasokkaan levittämisen kaikkialle, kun enää ei tarvitse lähettää painavia filmikeloja teattereihin. Nyt riittää datalevyke tai netin kautta imuroitu streamaus.
Vanhimmasta päästä jo kohta 30 vuotta vanhat Kaurismäen elokuvat saavat Elomäen mukaan odotetut uusintaensi-iltansa:
– Kansallinen audiovisuaalinen instituutti kyllä digitalisoi vanhoja suomalaisia elokuvia, mutta vanhoja elokuvia ei juuri missään esitetä. Nyt uudet katsojasukupolvet näkevät nämä Kaurismäen elokuvat.
Filmitekniikan dinosaurus
Kaurismäki on ollut Suomessa viimeisiä vanhan filmitekniikan nimeen vannovia ”dinosauruksia” – elokuvaprofessori Peter von Baghin ohella. He ovat sitä mieltä, että digitaalinen sähköinen kuva on kuollut verrattuna fotokemiallisella reaktiolla synnytettyyn valon taiteeseen, elävään kuvaan.
Kaurismäki on itse tehnyt kuvaajansa Timo Salmisen kanssa digitalisointia varten kaikkien elokuviensa uuden värimäärityksen. Työn he aloittivat Saksassa loppuvuodesta 2012. Varsinainen remasterointi tehtiin Suomessa.
Kaurismäki myöntää ”että digitaalinen värimäärittely on lapsellisen helppoa verrattuna perinteiseen filmiin, jossa jokainen pääväri on vastavärinsä vanki”.
Vanhan filmitekniikan elävyyteen Kaurismäen mukaan kiinnittävät enää huomiota vain hänen kaltaisensa ”muutosvastarinnan kyllästyttämät, hautaan valmiit vanhat kävyt, joiden mielipiteellä ei muutoinkaan ole merkitystä alati täydellistyvässä maailmassamme, jossa eilisen kokemus on huomisen rasite”.
Väärinkäsityksien välttämiseksi Kaurismäki kuitenkin toteaa jatkavansa kuvaamista filmille niin kauan kuin se on materiaalin ja laboratorioiden saatavuuden myötä mahdollista.
”Jos olisin edes kymmenen vuotta nuorempi, asia olisi epäilemättä toisin ja nielisin, Sokrateen tyyneydellä, myrkyn”, sanailee Kaurismäki.
uutiskirje 
