Köyhä tyttö (Fay Wray) on nälkäisenä pyörtymäisillään kadulle, mutta kuuluisa elokuvatuottaja (Robert Armstrong) pelastaa viime tipassa. Molemmilla on edessään elämänsä seikkailu, onhan elokuvan nimi King Kong (1933).
Leffalegendan alussa merimatka etenee tiettyyn pisteeseen saakka rennosti. Perillä saarella kuvausryhmän ulottuville tipahtaa järeä annos eksotiikkaa. Sen merkeissä alkuasukasheimo saa palvomalleen Kongille haluamansa naisen. Tämän kauhu on ymmärrettävä: ”sulho” on jättimäinen gorilla.
Kaksikon ensimmäisessä yhteisessä kohtauksessa ei naisen kirkumisesta huolimatta naurua pitele mikään – eikä tämä johdu vain kömpelöstä erikoistehostuksesta. Tapahtumien valossa puhe kaunotar ja hirviö -ilmiöstä on kohtuullista. Teema on viety jokseenkin absurdeihin sfääreihin, mutta siinä on myös puolensa.
Symbolisella ja alitajunnallisella tasolla hirviöklassikosta avautuu kutkuttavia näkymiä. Tämä koskee eroottisia värinöitä ylipäänsä, ei vain Empire State Buildingin -huipentumassa komeasti jököttävän penis-symboliikan osalta.
Seikkailu- ja hirviöelokuvana King Kong on vanhentunut arvokkaasti ja pitänyt siten mukavasti kutinsa. Vuoden 2005 versio on hyvä uudelleenfilmatisointi.
King Kong
Yle Teema lauantaina klo 21.55
uutiskirje 
