Julkisuudessa on käyty kiivasta keskustelu eteläisen Suomen 141 tuen pysyvyydestä tai lakkauttamisesta. Alun perin tuki sovittiin EU:n jäsenyysneuvotteluissa siirtymäkauden tueksi, josta neuvoteltiin vuosittain EU-budjetin laadinnan yhteydessä. Tuki on alentunut vuosittain ja nyt se on päätetty lakkauttaa kokonaan.
Tuen tuoma euromäärä on ministeri Koskisen mukaan tarkoitus korvata muilla tukimuodoilla, mutta hämäräksi on jäänyt, mitä nuo muut tuet kaikkineen ovat ja onko niistä saatava hyöty vastaava kuin 141 tuella saatu. Arviot ovat kuitenkin sen suuntaisia, että 141 tuen lakkauttaminen tuottaa etelän maataloustuottajille merkittävät menetykset vaikka tuen poistaminen kompensoitaisiinkin muilla tukitoimenpiteillä.
Selvää on myös se, että 141 tuen poistaminen vääristää Suomen sisäistä elintarviketuotannon kilpailua merkittävästi. Tuen poistuminen antaa pohjoisten alueen vaikeiden tukien alueella toimiville tuottajille merkittävää etua monilla tuotannon aloilla.
Nyt sitten kiistellään, kuka teki väärin missäkin vaiheessa. Muistutan, että niin nykyinen kuin edeltäneet Suomen maatalousministerit ovat asiassa pehmoilleet, eli ei ole neuvoteltu riittävän jämäkästi 141 tuen säilyttämiseksi. Vastaavanlaisia tukia on muillakin EU-mailla, ja ne ovat onnistuneet tukensa säilyttämään.
Mielestäni ei ole merkitystä sillä, onko tuki alun perin suunniteltu väliaikaiseksi vai ei. Merkitystä on vain niillä tulkinnoilla, jotka ovat voitolla. Eli ne tulkinnat, joilla tuki vietiin merkitsevät. Tuen väliaikaisuudesta tai pysyvyydestä päätettiin liittymisneuvotteluissa, joita Suomen puolesta johti keskustan Esko Aho. Asiasta keskusteltiin jo silloin ja 141 tuen pysyvyydestä tai väliaikaisuudesta taitettiin peistä jo tuolloin. Tukisopassa ei ole keskustallakaan puhtaat jauhot pussissa.
Suomen on nostettava uudelleen keskusteluun 141 tuen palauttaminen sellaisella tasolla, jolla on merkitystä elintarvikeketjun tuottajille. Se onnistuu vain sitkeällä työllä ja sitomalla asia viime kädessä jonkin toisen merkittävän asian hyväksymiseen EU:n päätöksenteossa. Näin tekevät kaikki muutkin maat, etenkin eteläisen Euroopan maat, turvatakseen merkittäviä etuja alueilleen ja maalleen.
Elintarvikeketjussa mukana olevana työntekijänä ja EU-vaaliehdokkaana tulen omalta osaltani pitämään asiaa esillä.
uutiskirje 
