Kuuri on hoito- ja parannuskeino, kuri puolestaan tarkoittaa järjestystä, komentoa ja rangaistusta. Kun keynesiläisittäin vaaditaan EU-maiden talouksille parantavaa talouskuuria, uusliberalistiset talousmahtailijat pitävät sitä mahdottomana haihatteluna, koska vaihtoehtoja talouskurille ei heidän yksioikoisissa talousnäkemyksissään ole eikä tule.
Perjantaina Tampereella Työväenmuseo Werstaalla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa etsittiin vaihtoehtoja talouskurille sekä tervehdyttäviä hoitokuureja ja puolustuskeinoja julkisten palvelujen säilyttämiselle yksityistämistä vastaan.
Tampereen yhteiskunnallisen opiston ja JHL:n vasemmiston ja sitoutumattomien järjestämässä tilaisuudessa näkemyksiä talouskuripolitiikasta esittivät Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson sekä tutkija ja kirjan Rahatalous haltuun – Irti kurjistavasta talouspolitiikasta kirjoittaja Lauri Holappa. Tenttaajana toimi tutkija Olli Herranen, joka on yksi Zombitalous-kirjan suomentajista.
Andersson totesi, että suurin osa julkisuudessa vellovista julkisen velan käsityksistä on järjettömiä, koska velan luonnetta ei eritellä, vaan valtion velkaa verrataan kritiikittä yksityisten kotitalouksien velkoihin.
– Ei tehdä myöskään eroa siihen, missä valuutoissa velat ovat. Tämä on ollut omiaan aikaan saamaan oikeiston luoman velkahysterian, koska velka nähdään ainoastaan haitallisena eikä mahdollisuutena. Esimerkiksi 60 prosentin valtion velkakatto suhteessa BKT:n on kuin taikurin hatusta temmattu.
Liikanen ja Korkman, kurilinjan viralliset valvojat
Anderssonin mielestä toinen järjettömyys on huomion kiinnittäminen ainoastaan julkiseen velkaan. Ei kysytä, onko esimerkiksi Kreikan, Portugalin ja Espanjan tapauksissa kenties pikemminkin kysymys yksityisestä kuin julkisesta velkaantumisesta. Myöskään velkaantumisten syitä ei ole käsitelty.
Lauri Holapan mukaan lastenlapsemme eivät joudu maksamaan enempää Kreikan kuin muidenkaan maiden velkoja. Eli kysymys, joutuvatko lastenlapsemme maksamaan Kreikan velat on vähintään surrealistinen.
– Kysymys on siitä, miten nämä velkajärjestelyt organisoidaan. EKP:n on taattava valtioille mahdollisuus hoitaa järkevää, elvyttävää finanssipolitiikkaa. Soinistinen retoriikka, ettei senttiäkään enää Kreikalla vaan letkut irti, on järjetön.
– Pitää muistaa, että ennen finanssikriisiä Kreikka, Espanja ja Portugali toimivat tehokkaina kysyntäpumppuina. Vientisektorimme kärsii huomattavasti enemmän tappioita viennin menetyksistä kuin mitä tukien summat ovat.
Andersson ihmetteli, miksi kaikista lukuisista maamme talousasiantuntijoista ainoastaan Erkki Liikanen ja Sixten Korkman kutsutaan ns. virallisiin tilaisuuksiin.
– Siksi, koska he toimivat oikeistolaisen vaihtoehdottoman talouskuri-leikkauslinjan virallisina valvojina.
Julkinen sektori supistunut
Holappa muistutti, että julkinen sektori ei ole Suomessa paisunut, vaan sitä on aggressiivisesti pienennetty jo vuosia.
-Kysyntälaman aiheuttanut globaali finanssikriisi on ollut 50 vuotta jatkuneen epävakaan finanssitalouden seuraus. Rahapoliittisesti suvereenin valtion ei ole mahdollista ajautua konkurssiin. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on 240 prosenttia BKT:sta. Elvytyspolitiikka on vakauttamispolitiikkaa helpompaa ja antaa enemmän liikkumavaraa.
Anderssonin mielestä talouskurin järkeviä vaihtoehtoja on EKP:n roolin muuttaminen, täystyöllisyyden asettaminen tavoitteeksi, kurileikkaustalouspolitiikan lopullinen kuoppaaminen sekä ilmastonmuutoksen näkökulmasta toteutettava ekologinen rakenneuudistus.
– Rahoitusmarkkinat ovat jälleen epävakaistumassa yksityisen velan lisääntymisen vuoksi. Valtion velan arviointimittareiksi on otettava työllisyysaste, tuloerot sekä työelämän laatu.
Miksi ay-liike vaikenee täystyöllisyydestä?
Holappa ihmetteli, miksi ay-liike ei ole lähtenyt mukaan täystyöllisyyden ajamiseen, vaikka historiallisesti ay-liike on ollut täystyöllisyyden takuumies. Miksi ay-liike ei enää puhu investointien ja kysynnän sääntelyn puolesta?
Holappa arveli, että ay-liikkeestä löytyy talouspolitiikan valtavirtaa kannattavia ekonomisteja, joiden näkemykset ovat ristiriidassa perusjäsenistön näkemysten ja arkikokemusten kanssa.
– Esimerkiksi SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta haluaa kumota keynesiläisen lähtökohdan, että talouskasvu voi olla yritysten voittojen sijaan myös palkkavetoista kaikkine myönteisine seurauksineen. Minusta ay-liikkeen ekonomisteilla pitää olla oma näkemys siitä, miten talousjärjestelmä toimii.
Andersson totesi, että Kaukoranta torjui päättäväisesti myös Vasemmistonuorten ajaman perustulon täysin turhana ja kalliina tavoitteena.
– Mielestäni vasemmistoliiton pitää ottaa täystyöllisyys ja työajan lyhentäminen perustavoitteeksi. Näiden päälle vielä työhyvinvoinnin ja työelämän parantaminen sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien edistäminen, Andersson linjasi.
uutiskirje 
