Nuoren kyky hakea apua ongelmiinsa on alhaisimmillaan, kun avun tarve on suurin. Tätä nuorisotyön ongelmaa on pyritty ratkaisemaan Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa.
Projektissa haettiin lähestymistapoja, joilla tavoitetaan heikosti hoitoon kiinnittyneitä päihteiden ja huumeiden koukkuun jääneitä nuoria. Nuorisotutkimusseuran tutkijan Anne Puurosen mukaan projektissa kehittämiskohteita olivat mm. jalkautuva yksilötyö ja ryhmätoiminnot.
Puuronen esitteli 2011 käynnistyneen viisivuotisen projektin A-klinikkasäätiön teemaseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Kosketuspinta-projektin arviointitutkimuksen keskeinen havainto oli, että tuen pitää olla helposti tavoitettavissa, nopeaa ja intensiivistä. Näihin tavoitteisiin virka-aika ja konttoriympäristö soveltuvat huonosti.
Puurosen mukaan työtavat eivät saa olla liian korkealentoisia. Usein tärkeintä on riittävän ajan antaminen ja tasavertainen vastavuoroisuus hoitoon kiinnittämisen vaiheessa.
Nuoren tilanteeseen perustuvalla yksilötyöllä voidaan Puurusen mukaan vahvistaa ajatusta päihteettömästä elämästä. Nuorisotyöntekijä toimii muutoksen tukemisessa kuin valmentaja.
Ryhmätoimintoihin osallistuminen puolestaan ylläpitää muutos- ja hoitomotivaatiota. Samalla ryhmään osallistuminen tuo arkeen säännöllistä rytmiä.
– Vertaisryhmä on kantava voima, johon on hyvä mennä myös huonona aamuna.
Ryhmätoiminnan Puuronen katsoo myös kasvattavan itseluottamusta ja -tuntemusta.
Mitä projektin jälkeen?
Kosketuspinta-projekti ei Puurosen mukaan tarjoa omaa lähestymistapaansa korvaamaan nuorisotyön nykyisiä toimintatapoja. Tarkoitus on luoda uusia entisten rinnalle.
Puurosen mielestä suuri haaste on, mitä tapahtuu projektin jälkeen. Hyvilläkin projekteilla on taipumus jäädä erillisiksi saarekkeiksi ilman vaikutusta nuorisotyön arkisiin työmenetelmiin.
A-klinikkasäätiön päihdetiedotuksen teemaseminaariin Nuoret, päihteet ja elämänhallinta kokoontui noin 180 tutkijaa, päihdealan asiantuntijaa ja ammattilaista. Vuotuinen seminaari järjestettiin 30. kerran.
uutiskirje 
