Vähemmistöryhmiin kuuluvien ikääntyneiden syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa käsittelevä tutkimus esittää, että ikäihmisillä on paljon syrjintäkokemuksia, mutta ikääntyneet valittavat harvoin kokemastaan syrjinnästä.
Tutkimus on osa kansallista syrjinnän seurantajärjestelmää, jota sisäministeriö koordinoi ja jossa kerätään tietoa syrjinnästä Suomessa.
Ikäihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa syrjintää tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: missä määrin ja millaisena syrjintä tulee viranomaisten tietoon sekä millaisia syrjintäkokemuksia ikääntyneillä on sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Tutkimuksen mukaan monet vähemmistöryhmiin kuuluvat ikääntyneet kohtaavat sosiaali- ja terveyspalveluissa ns. esteellisyyteen liittyviä haasteita.
Esteellisyys liittyy usein tiedonsaantiin, tulkkipalvelujen toimimattomuuteen ja tietotekniikan käyttöön.
Palveluiden esteellisyys on tutkimuksen mukaan vaikuttanut myös siihen, että ikääntyneet eivät aina ole saaneet tietoa siinä muodossa, että se olisi saavuttanut heidät ja he olisivat sen ymmärtäneet.
Tällaisia ongelmia on etenkin kielivähemmistöillä ja aistivammaisilla ja kehitysvammaisilla.
Tutkimuksessa todetaan, että sosiaali- ja terveyspalveluissa huomioidaan lähinnä valtaväestön kulttuuri.
Sen seurauksena esimerkiksi alkuperäiskansa saamelaiset, romanit ja muslimit kokivat, ettei heidän tapojaan ja käsityksiään osattu ottaa huomioon esimerkiksi palveluasumisessa, kotipalvelussa ja terveydenhuollossa.
Haasteena palveluissa nähdään moninaisuuden huomioiminen, eikä esimerkiksi vammaisia henkilöitä tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ajatella olevan asiakkaina.