Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö vaatii omaishoitajien verotuksen korjaamista niin, että omaishoidon tuesta voi tehdä työtuloihin normaalisti kuuluvat työtulo- ja ansiotulovähennykset.
Kivistö puhui omaishoitajien ja erityisesti eläkeläisomaishoitajien tilanteesta ja verokohtelusta järjestönsä kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteisessä kesäjuhlassa Ylivieskassa keskiviikkona. Juhla oli myös Eläkeläiset ry:n lappilaisten, pohjoispohjalaisten ja kainuulaisten jäsenten alueellisen toiminnan 50-vuotisjuhla.
Ei mitään passiiviväestöä
Kivistön mukaan eläkekeskustelussa toistuu useita vääriä mielikuvia. Yksi niistä on eläkeläisten joukon näkeminen huollettavina, ns. passiiviväestönä.
– Pelkästään omaishoito kertoo aivan muusta. Noin 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa ainakin tilapäisesti omaisiaan tai läheisiään, 300 000 tekee sitä jokseenkin säännöllisesti, yli 60 000 on sidottu tähän työhön ympäri vuorokauden ja heistä vain 37 000 saa kunnan myöntämää omaishoidon tukea.
Kivistö totesi Kansallisen omaishoidon kehittämistyöryhmän raporttiin viitaten, että jos nämä omaisten hoitamat hoidettaisiin laitoksissa, olisivat kustannukset yhteiskunnalle noin 3,4 miljardia euroa vuodessa. Kun kunnat sijoittavat omaishoidon tukeen ja palveluihin noin 480 miljoonaa euroa, jää yhteiskunta voiton puolelle noin kolme miljardia vuodessa.
– Näistä omaishoitajista 25 prosenttia on yli 75-vuotiaita, ja yli puolet heistä on 65 vuotta täyttäneitä. Siten ei todellakaan voida puhua mistään passiiviväestöstä, Kivistö sanoi
Vero erityisen ankara
Kivistö totesi, että vaatimatonta omaishoitoa verotetaan erityisen ankarasti. Jos päätös tuesta tehdään kesken vuoden, pyrkii verottaja varmistamaan, että lopullinen kaikista tuloista yhteen laskettu vero riittäisi.
– Mutta sekään ei vielä selitä veroprosenttien korkeutta. Korkeat prosentit johtuvat merkittävältä osalta siitä, että omaishoidon tuesta ei voida tehdä työtuloihin normaalisti kuuluvia työtulo- ja ansiotulovähennyksiä. Verohallinnon tulkinta tuesta on outo: sitä pidetään nimittäin sosiaalietuutena, eikä ansiotulona, josta voi tehdä työtulo- ja ansiotulovähennykset.
– Tämä epäkohta pitäisi verolainsäädännössä ehdottomasti korjata, ja se korjaantuisi varsin pienellä vaivalla, jos vain tahtoa olisi, Kivistö sanoi.
lehti 