Taas on se aika vuodesta, kun lehdet alkavat julkaista verotietoja. Tulojen ja tuloerojen seuraaminen on tärkeää, mutta se on liiaksi vienyt huomion varallisuuseroista.
Tulot eivät vielä kerro varakkuudesta paljonkaan. Silti julkisessa keskustelussa hyvätuloisista puhutaan rikkaina ja pienituloisista köyhinä. Mutta onko 5 000 euron bruttopalkkaa ansaitseva, kovaa vuokraa ja opintolainoja maksava kolmen lapsen yksinhuoltaja rikas? Onko isossa velattomassa omistusasunnossa asuva 1 500 euron eläkettä saava köyhä?
Pitää muistaa sekin, että hyväpalkkainen pätkätyö voi lähteä äkkiä alta. Vasta omaisuus tuo pysyvää taloudellista turvaa ja puskuria.
Todellinen luokkayhteiskunta tekee paluuta.
Tulojen pitäminen rikkauden mittarina omaisuuden sijaan on vähän sama kuin panisimme kaupunkeja suuruusjärjestykseen sillä perusteella, paljonko niihin on viime vuonna tullut lisää asukkaita ja jättäisimme väkiluvun huomiotta.
Onkin omituista, että esimerkiksi Helsingin Sanomien taannoinen asiantuntijavoimin kehitelty luokkakone, jolla pystyi selvittämään oman yhteiskuntaluokkansa, ohitti varallisuuden kokonaan: taloudellinen luokka-asema määräytyi pelkästään tulojen perusteella. Edes tutkija Jani Erolan toimittamassa lähes 300-sivuisessa kirjassa Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa (Gaudeamus 2010) ei tarkastella varallisuuden jakautumista.
Aihe on selvästi alikäsitelty. Se ei näytä kiinnostavan sen kummemmin tutkijoita kuin poliitikkojakaan. Varallisuuseroja ei enää edes kunnolla tilastoida, koska varallisuusveron poistamisen myötä omaisuustietojen kerääminen loppui.
Se kuitenkin tiedetään, että varallisuuserot ovat koko ajan olleet huomattavasti isommat kuin tuloerot ja kevyen perintöveron vuoksi ne valuvat seuraavaan sukupolveen. Samaan aikaan asuinalueet eriytyvät varallisuuden mukaan yhä selvemmin. Todellinen luokkayhteiskunta tekee paluuta.
Varallisuuserojen kasvua ei tarvitse pitää luonnonvoimana. Ensi alkuun voisimme palauttaa varallisuusveron paitsi siksi, että superrikkaat saadaan mukaan taantumatalkoisiin myös sen vuoksi, että omaisuuden jakautumisesta saataisiin tietoa päätösten pohjaksi.
Myyntivoittojen verotuksessa ja kiinteistö- ja perintöverossakin on nostovaraa. Ei käy järkeen, että vuokralla asuvan lastentarhanopettajan suhteellinen veronmaksukyky katsotaan paremmaksi kuin miljoonaperijän. Kertyvillä verotuloilla voisi esimerkiksi lisätä harkinnanvaraisen toimeentulotuen käyttöä.
Samalla taloudellisesta eriarvoisuudesta käytävä keskustelu pitää saada analyyttisemmaksi. Rikas on se, jolla on paljon omaisuutta; köyhä se, joka ei omista juuri mitään. Hyvätuloinen voi olla rikas ja pienituloinen köyhä, muttei välttämättä. Poikkeuksia on niin paljon, että yhtäläisyysmerkkien automaattinen vetäminen on hölmöä, vaikka se tavaksi on tullutkin.
uutiskirje 
