Työ- ja elinkeinoministeriö nimitti Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistyöryhmän, jonka laati alueelle oman kehittämisohjelman. Ohjelmasta tuli paperitiikeri, rahaa ei herunut ja ohjelma pölyttyy strategioiden hautausmaalla. Kehittämisen sijaan TEM on päinvastoin imemässä etelään Pohjois- ja Itä-Suomelle kuuluvaa EU-rahaa.
EU-rahoista Pohjois- ja Itä-Suomen erityisolosuhteet (mm. pitkät etäisyydet ja harva asutus) tuovat Suomelle EU:lta saamasta kokonaisrahoituksesta noin 70 prosenttia. EU-komissio lupaa ottaa vuosien 2014–2020 rakennerahasto-ohjelmasta neljä prosenttia sen hallinnoinnista aiheutuviin menoihin. TEM on päättänyt ottaa vain kolme prosenttia (siis 25 % vähemmän) kuin olisi mahdollista.
Lapin liiton osalta tämä niin kutsuttu teknisen tuen leikkaus tarkoittaa sitä, että rahoittajia ja maksajia jää nykyisen 11 sijaan neljä henkilötyövuotta, laskua siis yli 60 prosenttia. Liitto saa toki koordinoivana liittona käyttöönsä 0,5 henkilötyövuotta, eli yhteensä on käytettävissä 4,5 henkilötyövuotta. Yhden henkilötyövuoden hinnaksi on laskettu pyöreät 60 000 euroa. Laskenta on sama koko maassa, vaikka matkakustannukset ovat pohjoisessa selvästi suuremmat kuin etelässä.
Alueilla sijaitsevien ELY-keskusten yhteistoimintaneuvottelut ja sitä kautta irtisanomiset on helppo kuitata sillä, että ”tuli vähemmän teknistä tukea kuin aiemmin”. Niin tuli, kun ei enempää haettu.
Toinen kyykytys Pohjois- ja Itä-Suomen osalta on se, että tekninen tuki jakautuu epäoikeudenmukaisesti. Etelä- ja Länsi-Suomi saavat EU-rahasta 50 prosenttia, vaikka heidän saamaansa EU-tuki on vain 30 prosenttia.
Kolmas TEMin rökitys oli teettää 30 miljoonaa maksava sähköinen asiointijärjestelmä (Eura) samaisesta teknisestä tuesta, jota siis muutoinkin omaehtoisesti leikattiin 25 prosentilla.
EU-ohjelman laadukas toteuttaminen annetulla henkilöresurssilla on erittäin vaikeaa. Vaarana on, että alueen hankkeiden valmistelusta, maksatusten tarkastamisesta, asiakkaiden neuvonnasta ja tarkastusten suorittamisesta joudutaan tinkimään niin paljon, että sekä asiakkaat, rahoittajat että Suomen valtio menettävät EU-tukea takaisinperintöinä merkittäviä summia. Kunnille rahoitusvastuuta EU-ohjelmien hallinnosta ei voi siirtää niiden kireästä taloustilanteesta johtuen.
Kansallinen aluepolitiikka on korvautunut EU-rahoilla tapahtuvaksi hanketyöksi. TEMin päätökset johtavat siihen, että Pohjois- ja Itä-Suomessa aluepolitiikka on entistä vaikeampaa toteuttaa. Ja keskittämispolitiikka siinä sivussa jatkuu.
Tässä tilanteessa teknisen tuen nostaminen neljään prosenttiyksikköön on välttämätön toimenpide, jotta EU-ohjelma voidaan toteuttaa onnistuneesti ja mahdollistaa pohjoisten hankkeiden eteneminen.
uutiskirje 
