Jatkosodan aikana kutsuttiin yhä nuorempia ikäluokkia sotapalvelukseen. Näin useat tuhannet oppikoululaiset joutuivat keskeyttämään koulunsa. Olin yksi heistä.
Meidät temmattiin koulun penkiltä armeijaan. Ei kysytty haluatko jatkaa joskus myöhemmin. Lukioluokat jäivät kokonaan minulta käymättä.
Olin 18-vuotias kun astuin palvelukseen ja kun vapauduin olin 21-vuotias. Oppikouluni keskeytyi lähes 3,5 vuodeksi.
Koulua käytiin kesällä ja talvella, joskus sunnuntaisinkin.
Sodan päätyttyä ylimmät kouluviranomaiset näkivät, että joku poikkeuksellinen menettely suorittaa oppikoulu sen keskeyttämään joutuneille tulisi järjestää. Mutta sopivan paikan löytäminen tuotti kouluviranomaisille päänvaivaa. Kerron aluksi minkälaisesta koulusta oli kysymys. Varmaan moni ei ole kuullut tästä oppilaitoksesta.
Oppilaitos
upseerikoulun tiloihin
Monien eri vaiheiden jälkeen oppilaitoksen paikaksi järjestyi Niinisalossa sijaitsevan upseerikoulun tilat. Osaltaan tätä ratkaisua auttoi se, että maassamme ollut valvontakomissio määräsi lakkautettavaksi siellä meneillään olevan upseerikoulun kurssin. Upseerikoulun tilat soveltuivat tarkoitukseen sen ajan olosuhteet huomioiden kohtalaisen hyvin.
Valtion sisäoppilaitos, jota epävirallisesti kutsuttiin Internaatiksi, aloitti toimintansa maaliskuun 18 päivänä 1945. Tuona päivänä aloitin myös itse tässä oppilaitoksessa kesken jääneet opintoni eli lukion kuudennella luokalla. Koulun alkaessa oppilaita oli 1 145.
Kaikilla ei ollut mahdollisuutta aloittaa vielä tuolloin Niinisalossa. Osa oppikoulunsa keskeyttäneistä taisteli vielä Lapissa ja osa oli sotasairaalassa kun koulu alkoi.
Omassa koulussamme emme voineet jatkaa. Sota oli jättänyt meihin jälkensä. Käytöksemme ei olisi aina soveltunut sen ajan normaaliin kouluelämään. Eikä meitä voitu panna samalle luokalle monia vuosia nuorempien kanssa. Emme sitä olisi hyväksyneet itsekään.
Opetus oli myös tarkoitus järjestää niin, että oppikoulu voitiin viedä läpi lyhyessä ajassa. Esimerkiksi lukio vietiin läpi noin 11 kuukaudessa. Vauhti oli kova. Koulua käytiin kesällä ja talvella, joskus sunnuntaisinkin.
Yksi vuosiluokka kesti noin kolme kuukautta, jonka jälkeen oli kahden viikon loma ja sitten taas uusi vuosiluokka. Ylioppilaskirjoituksissa meille annettiin yksi pakollinen aine anteeksi. Opiskelun tiukkatahtisuus kostautui lähinnä kielissä.
Kävimme koulua samassa tilassa missä asuimmekin, sängyt ja kaapit seinien vierellä, pulpettirivit keskellä. Kouluun ei ollut monta metriä. Meitä oli luokassa 26.
SKDL esti
lakkautuksen
Vuoden 1946 kesäkuun lopussa oppilaitoksen toiminta oli vaarassa päättyä neljännen kurssin jälkeen. Koulun oppilaskunta lähti kuitenkin toimintaan. Se pyysi opettajakunnalta puoltolausetta ja tukea asian viemiseksi korkeampiin portaisiin.
Kirjeessä vedottiin siihen, että noin 300 opiskelijaa joutuu jättämään lukunsa kesken ja lähtemään valmistautumattomina pois laitoksesta. ”Näin ollen ei vähävaraisille ja varattomille, jotka muodostavat laitoksemme enemmistön, ole sen jälkeen minkäänlaisia opiskelumahdollisuuksia”, kirjeessä huomautettiin.
Oppilaskunnan lähetystö kävi sekä tämän että seuraavankin lakkautusuhan vuoksi SKDL:n eduskuntaryhmän luona. Ja huomattakoon, vain SKDL:n ei minkään muun eduskuntaryhmän.
Opetusministeri Eino Kilpi lupasi lähetystölle, että koulua on mahdollista jatkaa niin kauan, että kaikki halukkaat voivat sinne hakeutua. Ja niin tehtiin.
Oppilaskunnan käyntiä käsiteltiin joissakin lehdissä. Hallussani olevasta lehtileikkeestä en saa selvää missä lehdessä tällainen myönteinen oppilaskunnan lähetystön lausunto SKDL:n toiminnasta tässä asiassa on mainittu. Ehkä jossain Satakunnassa ilmestyvässä. Lainaan siitä pätkän.
”Haluamme vielä lausua kiitoksen SKDL:n edustajille, jotka Kankaanpäässä ja täällä keskusjärjestöissä ovat ottaneet asiamme omakseen ja siten auttaneet opiskelijoita vaikeuksissa. Tunnemme elävästi, että maamme rakennustyö vaatii uusia demokraattisia virkamiehiä ja meidän oppilaitoksemme kasvattaa sellaisia.”
Näinä päivinä muistelemme niitä aikoja 70 vuotta sitten, jolloin vasemmistolaiselle työväenliikkeelle avautui mahdollisuus julkiseen toimintaan. Oli keskus- ja perusjärjestöjen toiminnan aloittamisen aika.
Tähdättiin jo pitkälle tulevaisuuteen. Luulenpa, että koulu-uudistuksen siemenkin kylvettiin jo silloin.
uutiskirje 