Lueskellessani Huuhkajien Unkari-ottelun alla kirjoituksia veljeskansan, politiikan ja jalkapallon monimutkaisista suhteista, jäi tosissaan harmittamaan, ettei tuolloin neljääntuhanteen merkkiin saanut mahtumaan montakaan lausetta teemasta. Palataan siis vielä hetkeksi parin viikon takaisiin tunnelmiin, Viktor Orbánin ja Ferenc Puskásin valtakuntaan.
Jalkapallo on Unkarin suosituin urheilulaji, vaikka maajoukkueen kunnian päivistä onkin ehtinyt kulua jo hyvä tovi. 1950-luvulla Unkarissa mentiin eteenpäin sekä lajin taktisessa osaamisessa, valmennustyössä että menestyksessä: maajoukkue muun muassa voitti kultaa Helsingin olympialaisissa.
Itse asiassa voidaan jopa väittää, että unkarilaiset keksivät ”total footballin” jo kauan ennen hollantilaisia. Unkarin 50-luvun pelitaktiikka perustui tiiviiseen joukkuepelaamiseen, ja valtiollisessa propagandassa yhteispeli ja jokaisen pelaajan vastuun korostaminen näyttäytyivät ihanteellisen kommunismin metaforina.
Pääministeri Viktor Orbánille lajin palauttamisesta taannoiseen loistoonsa on tullut pakkomielle.
Sodasta kärsineelle kansakunnalle jalkapallo oli hyvä väline kansallisen itsetunnon kohentamiseksi, ja Puskásin, Sándor Kocsisin, József Bozsikin ja Nándor Hidegkutin maineteot nostattivatkin Neuvostoliiton ikeessä olleen maan kollektiivista mielialaa. Ilo jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi. Vuoden 1956 kansannousun, jonka neuvostopanssarit tukahduttivat, aikana maajoukkue oli kilpailumatkalla ulkomailla. Moni, joukossa Puskás, jätti palaamatta kotimaahansa.
Jalkapalloa rakastavalle pääministeri Viktor Orbánille lajin palauttamisesta taannoiseen loistoonsa on tullut pakkomielle. Fidesz-puolueen ykkösnyrkki koetti taannoin jopa tehdä pojastaan Gáspárista huippufutaajaa, mutta ihan kaikkea ei rahalla ja vaikutusvallallakaan saa ja nuorukaisen ura jäi lyhyeksi.
Unkarin urheilubudjetista peräti 60 prosenttia menee kuningaslajille. Viime vuosina Orbánin hallinto on satsannut lähinnä massiiviseen stadionrakentamiseen: hienoja kenttiä on noussut joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, mukaan lukien pääministerin oma kotikylä, jossa on vähemmän asukkaita kuin stadikalle mahtuu populaa. Saman muuten teki omaan kotipitäjäänsä taannoin naapurimaa Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescu.
Satsaaminen liikuntaan on toki kansanterveydellisesti järkevää, ja kansa tarvitsee myös sirkushuveja. Orbánin suuruudenhullu, populistinen ja nepotistinen politiikka on vain johtanut siihen, ettei sirkushuveista nauttivalla kansalla ole kohta enää leipää. Pallo onkin lähtenyt pyörimään, ja viime viikkoina Unkarin kaduilla on osoitettu mieltä korruptiota, mielivaltaiselta tuntuvia veroja ja kasvavaa köyhyyttä vastaan.
Jalkapallo onkin surullisella tavalla muodostumassa myös Orbanin hallinnon symboliksi. Ajatuspaja Political Capitalin tutkija Zoltán Somogyi muotoili asian keväisten, Fideszin voittoon päättyneiden parlamenttivaalien alla Guardianille siteeraamisen arvoisesti: ”Orban pitää pelin sääntöjen muuttamisesta. Hänen joukkueellaan on ainakin 14 pelaajaa kentällä, kaksi maalivahtia ja päätuomarina paras kaveri.”
Itsenäisyyspäivän vakiorivi pallotellaan Briteissä. Suomalaisnäkökulmasta kiinnostavin matsi löytyy kohteesta 10, jossa Sami Hyypiän luotsaama Brighton on tiukan paikan edessä Derbyn vieraana.
Brighton on jumittunut sarjan häntäpäähän, ja Hyypiän potkuja onkin ounasteltu jo hyvän aikaa. Joukkue teki kuitenkin viime viikolla erinomaisen kaappauksen ja lainasi maaliahneen Darren Bentin Aston Villasta. Bent onnistuikin maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan Fulhamia vastaan, mutta se ei riittänyt viemään Lokkeja voittoon vaan turpaan tuli taas kerran.
Derby porskuttaa sarjakärjessä eikä sen horjuttaminen ole helppoa. Haluan kuitenkin katsella tätä matsia sinivalkoisten silmälasien läpi ja varmistaa ykkösen raksilla.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 6.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 1(x), 1(2), 1, 1, 1, 2, 2(x), 1, 1(x), 2, 1(2), 1(x).
uutiskirje 
