”Liian suuri julkinen sektori on bisnesmiesten harhautus”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Valtion henkilöstöä edustavan palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtaja Niko Simola muistuttaa, että keskustelu julkisen sektorin koosta on politiikan teon väline. Tietyt tahot, kuten perinteisesti työnantajajärjestöt ja erityisesti Elinkeinoelämän keskusliitto EK, näkevät sen kilpailukykyä heikentäjänä, koska sen kustantamiseen käytetään verorahoja. Jos ei käytettäisi niin paljon, veroaste voisi olla matalampi. Puhe asiasta yltyy erityisesti taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Keskustelu nousi uudelle tasolle lokakuussa, kun keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi 10 miljardin euron kestävyysvajeen kertovan siitä, että yksityinen sektori ei pysty kantamaan Suomen julkista sektoria. Hän vaati valtion ja kuntien työntekijöiden määrän vähentämistä kymmenillä tuhansilla.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin arvioi, että valtiolla ja kunnilla on Suomessa töissä kymmeniä tuhansia ihmisiä liikaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti julkisen sektorin osuutta bruttokansantuotteesta jopa täysin kestämättömänä. Hän puhui asiasta jo tammikuussa. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund komppasi häntä.

– Asian voi nähdä toisinkin, Simola sanoo ja luettelee vertailuja, joissa Suomi menestyy: kilpailukykyvertailut, kouluvertailut, hallinnon tehokkuuden vertailu tai vaikka sen, että Suomi on paras paikka äideille.

– Väittäisin menestyksen johtuvan siitä, että meillä on hyvin toimiva julkinen sektori, jolla on osaava ja sitoutunut henkilöstö. Julkisen sektorin suurikaan koko ei suinkaan tarkoita tehottomuutta tai huonoa kilpailukykyä. Se on pitkälti mahdollistaja ja edellytysten luoja.

Markkinavoimien asialla

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen arvioi, että esimerkiksi Juha Sipilä on ulkoistamisen ja markkinavoimien asialla.

– Mutta käytännössä ulkoistaminen ja yksityistäminen merkitsisi, että jos kunnat tai valtio säästävät henkilöstömenoista euron, se sama euro kuluu palvelujen ostamiseen. Ulkoistaminen tarkoittaa voittojen tulouttamista yritysten omistajille veronmaksajien kustannuksella. On puhdasta propagandaa väittää, että siinä välissä syntyisi säästöä.

Jos säästöä syntyy, se otetaan pienituloisten rahapussista. Palvelujen ulkoistaminen huonompien työehtojen piiriin lisää palkkaköyhyyttä, Asara-Laaksonen sanoo.

– Tässä keskustelussa käytetään pahansorttista populismia. Rakennetaan julkisen ja yksityisen sektorin välille vastakkainasettelu, joka ei edes perustu faktoihin. Molemmat tarvitsevat toisiaan.

Myös Simola uskoo, että toistuvissa keskustelunavauksissa kyse on pienentämisen sijaan ulkoistamisesta ja yksityistämisestä.

– Siinä keskustelussa unohtuu, elinkeinoelämän motiivi. Se väittää, että yksityinen sektori tekee tehokkaammin, koska kyseessä on potentiaalinen markkina, jolla olisi mahdollisuus tehdä voittoja.

Simola toteaa, että puheet julkisen sektorin pienentämisestä jäävät keskeneräisiksi.

– Oikeastaan kukaan ei koskaan esitä, että mitä siitä seuraisi ja mistä pienennettäisiin. Näistä puhujista kukaan ei sano, että vähennetään puolustusvoimista tai poliisista, opettajista, vanhustenhoivasta tai terveydenhuoltohenkilöstöstä. Nämähän ovat niitä julkisen sektorin isoja ryhmiä.

Yksityinen sektori
on kutistunut

Julkinen sektori ei ole kasvanut. Sen sijaan yksityinen sektori on laman seurauksena pienentynyt ja siksi julkinen sektori näyttää aiempaa isommalta.

– Valtiosektori on pienentynyt jatkuvasti ja huomattavastikin viime vuosikymmenten aikana, Simola sanoo.

Simola toteaa, että esimerkiksi valtion hallinto on tuottavuusohjelmilla jo viety niin pieneksi, että sieltä ei saada merkittävää vähennystä millään.

– Ei saada paljon vähennystä, vaikka poistettaisiin koko hallinto, hän sanoo.

– Jos halutaan lisää vähennyksiä, täytyy ruveta lakkauttamaan tehtäviä. Enää ei voida tehostaa merkittävästi. Tästä kertoo sekin, että Suomessa on se Euroopan tehokkain hallinto.

Julkisen sektorin kasvua on todistettu monelta taholta – muun muassa presidentti Niinistön suulla – sillä, että sen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia. Todellisuudessa osuus on noin 20 prosenttia. 58 prosenttia on julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteeseen.

Moni tilastotieteilijä on yrittänyt korjata taajaan toistuvaa virhettä ja Tilastokeskus yltyi marraskuussa pitämään asiasta tiedotustilaisuuden, jossa arvioitiin, että kaksi kertaa kolmesta asia sotketaan julkisuudessa tahallaan ja kerran tietämättömyyden vuoksi.

– Tähän sisältyy tilastoharha, kun kuulija saa kuvan, että julkinen sektori on yli puolet bruttokansantuotteesta, Simola pahoittelee.

– Todellisuudessa kuitenkin samalla mittarilla mitattuna yksityisen sektorin koko on 240 prosenttia.

Julkisen sektorin suhdetta bruttokansantuotteeseen – sitä 58:aa prosenttia – voi kuitenkin verrata muiden eurooppalaisten maiden vastaaviin lukuihin, vaikka vertailua hankaloittaa se, mitä missäkin lasketaan mukaan julkiseen sektoriin.

– Näissä tilastoissa Suomen kanssa kärjessä ovat muut pohjoismaat, Belgia, Hollanti ja Ranska. Alapäässä taas ovat esimerkiksi Bulgaria ja Romania. Voi kysyä, kummassa seurassa haluamme olla, Simola sanoo.

Luku on noussut, koska bruttokansantuote on pienentynyt ja palvelujen tarve – esimerkiksi paljon puhutut vanhusten hoiva- ja eläkekulut – suhteessa kasvanut.

Mistä työntekijät
julkiselle sektorille?

Työmarkkinajohtajana toimivaa Simolaa huolettavat työntekijöiden tunnot keskustelun keskellä. Toistaiseksi työtyytyväisyys on ollut hyvällä tasolla valtion hommissa ja valtio on houkutellut, koska sillä on tarjota mielenkiintoisia tehtäviä.

– Kukin voi kohdallaan miettiä, että miltä tuntuisi tulla aamuisin töihin, jos yleinen mielipide olisi se, että olet vain kulurasite yhteiskunnalle, Simola sanoo.

Asara-Laaksonen muistuttaa siitä, että julkisella sektorilla eläköityminen on suhteessa suurempaa kuin yksityisellä sektorilla.

– Niinpä suurin ongelma julkisella sektorilla ei ole sen kasvu vaan se, miten varmistetaan riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa huolehtimaan julkisista palveluista, hän sanoo.

– Nyt valtion ja kuntasektorin pitää nostaa profiilia työnantajana, jotta nuoriakin kiinnostaisi hakeutua niiden tarjoamiin tehtäviin ja tämä maa voi jatkaa toimimistaan hyvinvointiyhteiskuntana. Kyse on perustavaa laatua olevista palveluista, vanhusten hoivasta, lastenhoidosta, koulutuksesta, kulttuurista ja infran toimivuudesta.

Asara-Laaksonen ei usko työnantajapuolen ja porvaripuolueiden viestintuojien ajatukseen, että ulkoistaminen ja ”valinnan vapauden lisääminen” olisi ratkaisu maan kestävyysvajeen kuromiseen.

– Olemme nähneet, että yksityistämällä kustannukset eivät alene eikä laatu parane vaan päin vastoin. Viimeinen sosiaalibarometri jo kertoo, että jo yli kolmannes Suomen kunnista on on päättänyt kotiuttaa ulkoistettuja tehtäviä takaisin omaksi työksi juuri kustannus- ja laatusyistä.