Reportaasi Haiyan-taifuunin tuhoalueelta Filippiineiltä

Filippiiniläiselle Neljen Tanqui-onille meri on aina ollut rakas.

– Olen kalastaja jo kolmannessa polvessa. Olen aina asunut rannalla ja viettänyt elämästäni merillä yhtä suuren osan kuin kuivalla maalla, 26-vuotias perheenisä sanoo.

Suhde mereen muuttui vuosi sitten, kun hirmumyrsky Haiyanin nostattama hyökyaalto tuhosi Tanqui-onin talon ja vei veneen.

– Olen nähnyt monta myrskyä, mutta en ikinä mitään vastaavaa. Enkä ole koskaan ennen pelännyt merta.

Haiyanin aikaan Tanqui-onin vaimo Mica oli raskaana. Stressin takia synnytys käynnistyi pian taifuunin jälkeen, ja aivan liian aikaisin. Esikoistytär Shanna Jen selvisi hengissä maailmaan, vaikka ei aivan kokonaisena – pikkuiselta tytöltä puuttuu toisesta kädestä sormet.

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita, sillä hirmumyrsky tappoi tuhansia. Yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista myrkyistä pyyhkäisi mukanaan kokonaisia kyliä ja kaupunginosia jättäen miljoonia kodittomiksi ja vaille elinkeinoa. Tanqui-onin perhe ei vieläkään pysty puhumaan siitä yhdestä yöstä, menetetyistä ystävistä tai päivistä heti Haiyanin jälkeen.

– On ihme, että olemme hengissä, Neljen Tanqui-on sanoo ja halaa lujasti vaimoaan.

Rannoille ei saa rakentaa

Vaikka vuosi supertaifuunin jälkeen jälleenrakennus on kovassa käynnissä, YK:n mukaan miljoonia on edelleen vailla kunnollista suojaa. Tuhoista toipuminen vie vielä vuosia.

Neljen ja Mica Tanqui-on pääsivät palaamaan kotirannalleen jo muutama päivä tulva-aallon laskeutumisen jälkeen, mutta pitkään he asuivat entisen talonsa raunioissa. Nyt pressun sijaan pään päällä on vihdoin taas katto, kun eri järjestöjen avulla perhe sai ostettua tarpeeksi materiaaleja rakentaakseen kotinsa uudelleen.

– Meille kävi hyvin. Niin monet muut asuvat edelleen epäinhimillisissä oloissa, Tanqui-on kertoo.

Tanqui-onien suhteellinen onni saattaa kuitenkin olla loppumassa. Koska hirmumyrsky moukaroi erityisesti rantoja, Filippiinien hallitus päätti, että rannoilla on liian vaarallista asua. Rakentaminen on kielletty 40 metrin kaistaleella rantaviivasta alkaen. Kalastajia uhataan myös pakkosiirtää sisämaahan, pois elinkeinojensa ääreltä.

Korruptio kuohuttaa

Kalastajien lisäksi rakennuskielto koskee rantaviivan asukkeja kaupungeissa, erityisesti pahoin tuhoutuneessa Taclobanissa. Moni niin sanotulla vaara-alueella asuvista omistaa pienen asuinalansa, ja monelle se on ainoa omaisuus. Sisämaassa ei myöskään ole tarjolla tarpeeksi asuntoja, töitä tai muitakaan uuden elämän mahdollisuuksia.

Arthur Flores on kiellosta huolimatta rakentanut talonsa takaisin rannan tuntumaan.

– Emme saaneet mitään tukea valtiolta. Päinvastoin meitä kiellettiin rakentamasta ja käskettiin muuttaa muualle. Mihin me menisimme? Tämä muutaman neliön pala maata on ainoa omaisuuteni, autonkuljettajana toimiva Flores sanoo.

Floresin mielestä maan korruptoitunut hallinto on ollut jälleenrakennuksessa hyödytön, jopa haitallinen. Hänen ja monen muun mieltä kuohuttaa parhaillaan oikeudessa puitava laaja korruptioskandaali, johon liittyy kymmeniä poliitikkoja ja satoja miljoonia dollareita.

– Poliitikkojamme ei kiinnosta kansan kamppailu katastrofin keskellä. Vaara-alueet tai muut turvatoimenpiteet ovat vain näennäisiä, eikä niiden oikeanlaiseen toteuttamiseen suunnata resursseja. Kaikki saamamme todellinen tuki on tullut ulkomailta eri kansalaisjärjestöjen kautta, Flores sanoo.

Ei muita mahdollisuuksia

Alueella toimivat kansalaisjärjestötkään eivät voi vastoin hallituksen ohjeita auttaa kieltoalueiden jälleenrakennuksessa.

– Tuemme rantojen asukkaita erilaisilla tavoilla, muun muassa tarjoamalla koulutusta ja työmahdollisuuksia, kertoo kehitysyhteistyöjärjestö Planin jälleenrakennushankkeesta vastaava Victor Pilotin.

Neljen Tanqui-on pääsi myös osallistumaan Planin koulutuksen ja työskentelee nyt puuseppänä. Hän on kiitollinen niistä tuloista, joita uusi ammatti tarjoaa, mutta toivoo kuitenkin voivansa palata kalastajaksi.

– Meri vei kotini ja elinkeinoni, mutta meri on kotini ja elinkeinoni. Se elättää perheeni. Mitä muita mahdollisuuksia minulla olisi, kuin elää tällä rannalla ja palata kalastamaan? Tanqui-on sanoo.