Pohjana on sotku henkilöiden todellisten identiteettien suhteen. Kun esimerkiksi klassikossa Piukat paikat (1959) pörrätään sukupuolirooleihin liittyvän liemen pohjalta, niin tässä aseena on sosiaalinen asema.
Sen suhteen ohjat ottaa käsiinsä Eila (Heidi Herala). Hän on kuin hämäläinen versio Hyacinthista, tuosta englantilaisen Pokka pitää -komediasarjan rouvasihmisestä, jolla on hirveä hinku esittää yläluokkaista ladya. Yleensä tuloksena on kaaos toisensa perään.
Eilan kohdalla vastaava iskee, kun Likka (Emmi Parviainen) tuntuu lopulta onnistuneen sen oikean saannissa. Kantona kaskessa on potentiaalin puolison (Riku Nieminen) tausta – ja viimeistään sitten, kun tämän äiti (Leena Uotila) kiidättää porukan golf-kentälle.
Varsinainen myllerrys alkaa Eilan ja vähäpuheisen puolison Rampen (Pirkka-Pekka Petelius) kesämökillä. Tai tarkasti ottaen naapurin hulppeassa perintöhuvilassa, joka kuuluu suomenruotsalaiselle oopperaa harrastavalle pariskunnalle (Carl-Kristian Rundman ja Åsa Wallenius).
Lystiä piisaa katsomon puolella, toisin kuin Eilan ja lähipiirin kohdalla: roolipelissä paljastumisen kauhistuttava uhka kurkkii koko ajan nurkan takana. Etenkin kun Tampereelta tulevat yllätyskäynnille äitimuori (Eila Roine) ja siskotyttö (Pirkko Hämäläinen).
Aineksia on riemukkaaseen sekoilukaruselliin. Tulos on kuitenkin enimmäkseen sinänsä viihdyttävien pikkuhauskuuksien suma, aivan kuten ohjaaja Taru Mäkelän aiemmassa komediassa Varasto (2011).
Todella repäiseväksi Eila, Rampea ja Likkaa ei pääse kehumaan. Ihan luontevasti screwball-henkinen sanailu ja farssi sekä niihin oleellisesti liittyvä tilannekomiikka kuitenkin pyörivät hämäläisissä suvimaisemissa ja mielentiloissa.
Femmarienergistä komediaa
Näyttämölle on kasattu liikaakin asiaa. Esimerkiksi Likan ja tämän poikaystävän osuudesta olisi voinut heittää osan roskiin jo käsikirjoitusvaiheessa. Sitä paitsi Likkaa esittävä Emmi Parviainen on henkilökaartin heikko lenkki, hän sopii huonosti kolmekymppiseksi runoilijaksi. Vaikutelma on enemmänkin lukioikäisen elämänfilosofin.
Muuten Eila, Rampe ja Likka on sopuisasti femmarienerginen komedia, naisten vetämä keikka niin kameran takana kuin sen edessäkin.
Ja paras viimeiseksi: leffa on paljolti Heidi Heralan juhlaa. Hänen vaikuttavan persoonalliset kasvonsa voimakkaine nenineen pääsevät oikeuksiinsa jouluna sopivasti ensi-iltansa saavassa komediassa. Replikoinnin lisäksi Herala näyttää verratonta osaamistaan myös ilmeiden, elehtimisen ja ylipäänsä fyysisen työskentelyn suhteen.
EILA, rampe ja likka (Suomi 2014). Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola. Ohjaus: Taru Mäkelä. Pääosissa: Heidi Herala, Pirkka-Pekka Petelius, Emmi Parviainen, Riku Nieminen, Leena Uotila, Eila Roine.
uutiskirje 
