Salin lavalla seisoo ryhmä nuoria miehiä. Rytmikäs musiikki alkaa ja tanssijat ryhtyvät tanssiin. Tanssin yltyessä he heittäytyvät sen pyörteisiin, taputtavat käsiään ja elehtivät niillä voimakkaasti, välillä pysähtyen vaikuttaviin poseerauksiin. Välillä joku ryhmästä astuu muiden eteen soolotanssiin, pyörien villisti ympäri ja korostaen yhä enemmän liikkeitään.
Teatterisalin takarivissä istuva Mirza katsoo lavan liepeillä seisoskelevaa nuorten ryhmää.
– Meillä on sananlasku, joka sanoo, että hyvä tanssija on hyvä taistelija, sillä tanssiminen on aina ollut keskeinen osa tšerkessien kulttuuria, myös Jordaniassa.
Jordaniassa asuu ehkä satatuhatta tšerkessiä.
Reilu kolmekymppinen autotoimittaja kuuluu Jordanian pääkaupungissa Ammanissa asustavaan löyhästi arvioiden 100 000 henkeä käsittävään (tarkkaa lukua ei kukaan tiedä) tšerkessiväestöön.
Muutama vuosi sitten Mirza perusti ystäviensä kanssa järjestön nimeltä International Circassian Cultural Academy. Akatemia järjestää tanssituntien lisäksi opetusta tšerkessin kielessä ja perinteisessä musiikissa.
Ensimmäistä kertaa Kaukasiaan
Lavalla harjoituksiaan aloittava tanssiryhmä on seuraavana päivänä lähdössä osallistumaan tanssikilpailuihin Kaukasiaan, historialliseen Tšerkessiaan.
– Suurimmalle osalle heistä tämä on ensimmäinen mahdollisuus nähdä kotimaansa. Ehkä sinun pitäisi kysyä heiltä, miltä heistä tuntuu, Mirza toteaa.
Kolmekymppinen tanssija ja tanssinopettaja Nataša, yksi Kaukasiaan matkaavista, naurahtaa iloisesti: – Olen Jordanian tšerkessi. Tanssin kulttuuriakatemiassa ja olen ylpeä siitä.
Puhuessaan tanssimisesta ja tšerkessin kielestä hän vakavoituu.
– Minun ikäpolveni on valitettavasti menettänyt tšerkessin kielen. Tanssi on ainoa, mitä meillä on jäljellä, sillä juuri sitä on säilytetty ja arvostettu täällä. Tanssiminen on todella viihdyttävää, mutta samalla myös hengellinen kokemus, koska se on niin tärkeää perinteillemme. Samalla se on kuitenkin hauskaa, sehän on tanssimista!
Sotšin kisat entisellä alueella
Jeel Al-Jadeed eli Uusi Sukupolvi -kerho on yksi keskeisistä Ammanin tšerkessijärjestöistä. Kerhon kielikurssin opettaja Tareq korostaa, että suosiostaan huolimatta perinteinen tanssi ei ole koskaan määrittänyt tšerkessejä.
– Se on kaunis osa kulttuuriamme ja itsekin pidän silloin tällöin tanssimisesta häissä tai muissa juhlissa.
– Tanssi on kuitenkin vain osa kulttuuriamme. Kulttuurimme on paljon rikkaampi, todella paljon. Perinteet, kieli, historia, kaikki mitä kutsumme nimellä adyghagha, ”tšerkessiys”.
Tareq kertoo osallistuneensa tšerkessien järjestämään mielenosoitukseen Ammanissa Venäjän suurlähetystön edessä Sotšin olympialaisten aikaan alkuvuodesta 2014.
– Tunsimme, että on velvollisuutemme osallistua näihin mielenosoituksiin, kertoa kaikille, että olemme yhä täällä, emme ole unohtaneet kansanmurhaa emmekä tule ikinä unohtamaan sitä.
Ympäri maailman järjestetyt mielenosoitukset keräsivät tšerkessejä ja heidän ystäviään nostamaan esille sitä, että olympialaiset järjestettiin alueella, joka alunperin liitettiin Venäjään tšerkessien kansanmurhan jälkeen. He vaativat kansanmurhan kansainvälistä tunnustamista ja muun muassa paluumuutto-oikeutta tšerkessien kotimaahan.
Lisää aiheesta perjantaina 6.2. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.
lehti 