”Sekamelska” oli yleisin sana, jolla yhdysvaltalaiset tuttavat kuvasivat sikäläistä terveydenhoitoa. Sekamelskalla ei niinkään tarkoitettu hoitoa vaan sairausvakuutuksia ja niiden korvauskäytäntöjä. Vakuutusehtojen, maksujen ja omavastuiden viidakossa vaatii juristin taitoja ja kärsivällisyyttä selvittää ehtojen, myös niiden pienellä painettujen täydennysten, vaikutukset korvauksiin.
Vakuutusyhtiöt esimerkiksi korvaavat kokonaan vain sopimussairaaloiden antaman hoidon. Sairauskohtauksen yllättäessä pitäisikin osata valvoa, ettei ambulanssi vie väärään sairaalaan.
Yhdysvaltain kokemukset saivat miettimään suomalaisten puhetta valinnan vapaudesta. Pikaisesti ajatellen vapaus valita näyttäisi tukevan kansalaisten itsemääräämisoikeutta. Valitseminen kuitenkin edellyttää tietoa sairauksista ja niiden hoidosta sekä ennen kaikkea kykyä arvioida tarjotun hoidon laatua.
Kansalainen voikin joutua tekemään valintansa asiakkaista kilpailevien sairaaloiden ja terveysasemien mainonnan tuottamien mielikuvien perusteella. Käytännössä vapaus valita merkitsisikin kansalaisille entistä suurempaa terveystietämisen pakkoa.