AMERICAN SNIPER (USA 2014). Käsikirjoitus: Jason Hall. Perustuu Chris Kylen kirjaan. Ohjaus: Clint Eastwood. Kuvaus: Tom Stern. Musiikki: Joseph S. DeBeasi, Clint Eastwood. Pääosissa: Bradley Cooper, Sienna Miler, Ben Reed.
Clint Eastwood iskee ohjaustyöllään pöytään suoraviivaisen isänmaallisen pläjäyksen. Sota- ja perhedraaman sekä elämäkertafilmin pohjana ovat tositapahtumat. Toiminnallisuuden osalta leffa tarjoaa vankkaa ja räjähdysherkkää menoa.
Chris Kyle (1974–2013) saa isänmaallisen herätyksen vuoden 2001 syyskuun 11. päivän WTC-iskun jälkimainingeissa. Hän pestautuu merijalkaväkeen ja saa erikoiskoulutuksen tarkka-ampujaksi.
Alku irakilaisella kaupunkisotanäyttämöllä on dramaattinen. Päähenkilön (Bradley Cooper) kiikarikivääri kohdistuu kaksikkoon, jonka paikan ei pitäisi olla näissä kehissä. Tästä seuraa tarinankulun kannalta osuva leikkaus Chrisin lapsuuteen. Se havainnollistaa, miten isän kasvatus menee perille sekä kiväärin käsittelyn että ihmiskäsityksen suhteen. Chris saa suoraselkäisen suunnan tiensä kulkemiselle.
Pitkän taustoittavan takauman jälkeen siirrytään jälleen nykyhetkeen, edellä esiteltyyn episodiin irakilaisen kaupungin kadulla.
Jakson jälkeiset tapahtumat käsittelevät lisää Irakin sotanäyttämöä. Se aiheuttaa lopulta isoja paineita Chrisin ja hänen vaimonsa (Sienna Miller) välille. Ratkaiseva on neljäs komennus. Tässä vaiheessa avioparilla on kaksi pientä lasta.
Pahikset pois päiviltä
American Sniper on antoisa tuttavuus tietyn mies- ja maailmankuvan esityksenä. Asian voi kiteyttää näin: kunnon perheenisä isänmaan asialla. Bradley Cooperin tuhti habitus puhuu puolestaan.
Chris kuvataan patriootiksi, joka haluaa tehdä velvollisuutensa eteen ilmestyneiden uhkakuvien pohjalta. Syyskuun 11. päivän tapahtumiahan amerikkalainen valta- ja mediakoneisto hyödynsi tunnetusti korkealla profiililla.
Elokuvassakin meininki on, että pahikset pois päiviltä. Militaristisen mesomisen poluille ei silti eksytä, näkökulma vain on johdonmukaisen amerikkalainen.
Realismissaan myös tärkeiltä osin rehellinen: kentällä odottavat isot haasteet. Näin Chrisin ja kumppaneiden elämään ilmestyy synkkiä pilviä fyysisen ja psyykkisen oireilun muodossa. Tähän puoleen elokuva kiinnittää runsaasti huomiota ja siihen myös liittyy lopulta häijyä kohtalon ironiaa.
Lopputekstien aikana Eastwoodin republikaaninen poliittinen asenne hulmahtaa ilmiliekkeihin. Tähtilippua liehutetaan kunnolla dokumentaarisen kuvamateriaalin turvin. Käy selväksi, miten iso asia Kylen tapaus onkaan hänen hengenheimolaisilleen (”Amerikan persut”) ollut.
American Sniperissa on vastaavia aineksia kuin alansa merkkiteoksissa Full Metal Jacket (1987), Syntynyt 4. heinäkuuta (1989) ja The Hurt Locker (2008). Niiden kriittisyyteen ja illuusiottomuuteen Eastwoodin opus ei yllä: kaiken pohjalla ja kaikesta huolimatta Clintin visiossa jyllää yksilöllisen sankaruuden ihannointi. Ero on oleellinen.
uutiskirje 
