Maailmantuska ja monet muut ongelmat piirtyivät valkokankaalle lähes kaikissa Tampereen elokuvajuhlien voittajaelokuvissa. Ilo ja huumori olivat kortilla – ellei tragiikka huvita vahingonilon tai mustanhuumorin muodossa.
Latvialainen fiktio, 22 minuutin mittainen Castratus Kuilis (Karjun kastrointi, 2014) voitti Tampereen elokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon Grand Prix’n (5 000 euroa). Raitis ja Lauris Belen elokuva kertoo pikkukylässä asuvasta pojasta, jolla on vaikeuksia sopeutua yhteisöön. Hän laulaa kirkkokuorossa ja kasvattaa sikoja.
Karjun kastroinnin vahva ja tyylikäs kuvaus hivelee katsojan silmiä, mutta samalla se koettelee heikkohermoisia. Tuomariston mukaan elokuvan mielikuvitus ylittää mahdollisen rajat ja sen avulla se koskettaa inhimillisen ydintä. Kuvasisällön ajoittainen brutaalius tulee järjestäjien mukaan luokittelemaan sen K18-luokkaan.
Kansainvälisessä tuomaristossa istuivat viime vuoden Grand Prix -voittaja Ivan Maksimov (Venäjä), Eija-Liisa Ahtila (Suomi), Peter Murdmaa (Viro), Nik Powell (Iso-Britannia) sekä Zhizhong Fan (Kiina).
Vain pikkuisen raahaama kattila naurattaa
Kansainvälisen kilpailun parhaana fiktiona palkittiin singaporelaisen Michael Kamin ohjaama kahdeksanminuuttinen Detour (Mutka, 2013). Tyly tuokiokuva kertoo suurkaupungin tuskaisessa liikenteessä hikoilevasta taksikuskista ja hänen riitelystään takapenkillä istuvien niin ikään keskenään riitelevien pikkupoikiensa kanssa. Poikien hätäpissalla käynti kesken kaiken muuttaa heidän välejään, kun pienin kohtaa yleisessä vessaa ventovieraan. Tarina on vihjaileva, mutta vieras ilmeisesti tekee pienemmälle pojalle jotain käänteen tekevää.
Parhaan dokumenttipalkinnon voitti belgialaisen Olivier Smoldersin La part de l’ombre (Varjon osa, 2014). Puhutteleva 28-minuuttinen tummasävyinen traaginen tarina kertoo jälkikäteen töistään maailmankuuluksi tulleesta unkarilaisesta valokuvaajasta Oskar Benedekistä. Avantgardistisista rohkeista kuvistaan tunnetuksi tullut Benedek katoaa jäljettömiin alkuvuodesta 1944 juuri ennen valokuvanäyttelynsä avajaisia Budapestissa. Benedekin kohtalo kiertyy sotien aikaisiin Euroopan poliittisiin mullistuksiin. Kommunistien suosija Benedek kokee kohtalonsa natsivaltaisen Unkarin aikana.
Kansainvälisen kilpailun voittajista ainoa, jossa on tarinan harmittomasta pikkumuotoisuudesta johtuen hauskoja piirteitä, on parhaan animaation palkinnon saanut ranskalaisen Eric Montchaudin kuusiminuuttinen La petite casserole d’Anatole (Anatolen pieni kattila, 2014). Silti sekin on kertovinaan isoista asioista, oppimisen mukanaan tuovista mahdollisuuksista. Siinä pieni lapsihahmo vetää mukanaan kattilaa, joka vaikeuttaa hänen kulkuansa ja elämäänsä – kunnes hän oppii käyttämään hyödykseen häneen itseensä kiinteästi kuuluvaa kattilaa.
Kekseliäs yksinkertaisuus ja empaattisuus palkittiin
Kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten elokuvien sarjan voitti Risto-Pekka Blomin ohjaama Teemapuisto (2015). Kuvan tasolla viisiminuuttinen video on yksitasoinen. Se esittää Tampereen keskustassa rakennusten välissä kadun yllä roikkuvan ihmishahmoa muistuttavan ilmapallon keikkumista, sen inhimillisen oloista ryntäilevää taipuilua eri asentoihin.
Kotimaisen tuomariston muodostivat Laurent Guerrier (Ranska), Leea Klemola ja Christer ”CHRZU” Lindström. Se kuvaili Blomin elokuvaa seuraavasti: ”Tämä kokeellinen elokuva viettelee meidät suggestion keinoin aikamme huomionkipeyden äärelle. Elokuvan päähenkilö kiipeää menestyksen portaita ja saa haluamansa. Näennäisen yksinkertainen teos on todellakin yksinkertainen vain näennäisesti.”
Yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa pääpalkinnon voitti Heikki Häkkisen Hymyjen maa (2014). Se kertoo alle nelikymppisestä Tuomaksesta, joka on menettänyt Thaimaassa kaiken: perheensä, omaisuutensa ja ystäviensä luottamuksen. Tämä varhaiseläkkeestä enää haaveileva mies on ajautunut niin huonoon kuntoon, etteivät jalat enää tunnu kannattavan hänen luurankomaista hahmoaan. Kunnes – kuinka ollakaan, kuten dramaattisissa saduissa käy – Tuomaksen ystävät päättävät lähteä hakemaan alkoholisoituneen miehen kotiin.
Tuomariston mielestä tragikoominen dokumentti Hymyjen maa on aiheensa kokoinen elokuva. Karusta aiheestaan huolimatta se näkee, että tekijät välttävät sentimentaalisuutta ja pateettisuutta ja säilyttävät huumorin eli suhteellisuudentajunsa. Elokuvaa kehutaan, että näinä aikoina se on mainio muistutus ihmislajin kyvystä irrationaaliseen hyvään. Myös yleisö piti Hymyjen maasta. Se voitti kotimaisen kilpailun yleisöpalkinnon.
Risto Jarva -palkinto dokumentille Onni
Palkintosummaltaan suurimman (10 000 euroa) Tampereen festivaalipalkinnon, Risto Jarva -palkinnon sai Sanna Liljanderin seitsemänminuuttinen dokumentti Onni (2014). Palkinto on Suomen elokuvasäätiön tunnustus suomalaiselle lupaavalle ohjaajalle tai elokuvalle. Vuosien varrella myöhemmin menestyneitä palkinnon saajia ovat olleet muiden muassa Mika Kaurismäki, Claes Olsson, Janne Kuusi, Kaisa Rastimo, Paul-Anders Simma ja Markku Pölönen.
Onni on askeettinen, visuaalisesti virikeköyhä teos, jonka kuvakompositio muodostuu arkisenoloisesta opettavaisesta äidistä ruokapöydässä, jossa istuu myös kiltisti ruokaansa syövä pikku lapsi. Muut kaksi henkilöä ovat mukana vain ääninä: toinen vähän änkyröi syönnin kanssa ja toinen itkee koko ajan.
Tuomariston mukaan voittaja on yksinkertaisuudessaan nerokas lyhytelokuva äitiydestä. Sen mukaan siinä näkyy äitiyden arki yhteen kuvaan kiteytettynä: ”Vähän sanoja, paljon ladattuja merkityksiä. Kamera pysyy paikoillaan, mutta saa katsojan ajatukset ja tunteet liikkeelle. Ja jossain kaukana huutaa onni.” Tuomaristossa istuivat Harri Ahokas, Amir Escandari ja Kaisa Herlevi.
Festivaali oli jälkeen kerran yleisön suosiossa. Sunnuntaiaamuun mennessä loppuunmyytyjä näytöksiä oli jo kertynyt 20. Yleisöä kiinnostivat erityisesti kilpailusarjat, Berliini nyt! -lyhytelokuvanäytökset, Animania-animaatiosarja sekä elokuvajuhlilla Suomen ensi-iltansa saanut pitkä dokumenttielokuva Dark Star HR Giger’s World.
uutiskirje 
