Tattarisuolla Malmin lentoaseman kupeessa on varastohalleja yksi toisensa jälkeen. Yhden pihalla herättää huomiota valtava kasa autonromuja. Seuraava halli on taidekiviveistämö. Sen pihalla kuvanveistäjä Matti Nurminen yrittää käynnistää trukkia. Hänen tarkoituksenaan on saada lumen alla oleva kivenmurikka työstettäväksi, mutta trukki ei suostu yhteistyöhön.
Pihan perällä kiviseppä Tuomas Peltokangas hioo kulmahiomakoneella graniittimöhkäleestä pyöreää. Hän työskentelee isälleen, kuvanveistäjä Matti Peltokankaalle, joka tunnetaan muun muassa palloveistoksistaan. Peltokangas on pyörinyt kiviveistämöllä isänsä mukana pikkupojasta alkaen. Sittemmin isä myös koulutti hänet työhön.
– Hullut tykkää tästä hommasta. On kiva saada pyöreää pintaa näkyviin, vaikka ei sitä päivässä kovin paljon tee, Tuomas Peltokangas puhelee.
Pikkupakkasen purevaksi tekevä viima ei Peltokangasta haittaa.
– Talvella täällä on kivempaa, kun ei ole kuuma. Tässä tulee liikkuneeksi koko ajan ja pysyy siksi lämpimänä.
Pihalla työn touhussa on myös kuvanveistäjä Ville Mäki-Koskela, joka työstää marmorista laatikkomaista veistosta.
– Talvella vehkeet välillä pätkivät, kun käyttää paineilmakoneita, koska siinä muodostuu kondensaatiovettä, joka jäätyy. Mutta kyllä se tästä, sisukkuudella, Mäki-Koskela sanoo.
Mäki-Koskelaa kiehtoo kivessä erityisesti sen ankaruus ja ehdottomuus.
– Siihen ei voi lisätä mitään, siitä vain otetaan pois. Sitten siitä tulee mitä tulee.
Kivimestarilta
taiteilijoiden yhdistykselle
Sisällä hallissa on lisää työvälineitä. Suurta sahakonetta ohjataan tietokoneen joystickia muistuttavalla ohjaimella.
– Terä on timanttia, sillä pystyy sahaamaan kiveä, esimerkiksi graniittia, 60 senttimetriä ja kiveä kääntämällä 120 senttimetriä, Nurminen esittelee.
Iso pajavasarakin käy sähköllä. Sillä työstetään metallia lyömällä. Pajavasaran alle on valettu paksu betonijalusta, koska muuten vaarana voisi olla koneen vähittäinen vajoaminen alla olevaan suohon, Tattarisuohon.
Pajan varustukseen kuuluu myös muun muassa ahjo, hitsausmuuntaja ja muita pajatarvikkeita.
Halli on rakennettu 1970-luvun alussa. Sen alullepanija ja pitkäaikainen ylläpitäjä oli legendaarinen kivimestari Martti Saarinen, joka työskenteli lukuisten kuvanveistäjien kanssa. Hän on työstänyt hallissa esimerkiksi Harry Kivijärven suunnitteleman Helsingin keskustan Paasikivi-monumentin.
Kun Saarinen jäi eläkkeelle 1980-luvun lopulla, hallin osti aluksi Suomen kuvanveistäjäliitto, mutta pian toiminta siirtyi Taidekivenveisto ry:lle, joka jatkaa sitä edelleen. Tontti on kaupungilta vuokralla, ja hallin omistaa Suomen Ateljeesäätiö. Taidekivenveisto ry. omistaa koneet ja pyörittää toimintaa.
Yhdistys on taiteilijoiden oma. Siinä on toistakymmentä jäsentä.
– Työskentelemään voi tulla kuka tahansa muukin harrastelija tai ammattilainen päivä- tai kuukausivuokraa vastaan, kertoo Nurminen, joka on ollut yhdistyksen kantavia voimia alusta asti.
Yhdistys on pitänyt myös kursseja muun muassa Taideteollisen korkeakoulun ja Kuvataideakatemian opiskelijoille. Tällä hetkellä hallin homevaurion vuoksi kursseja voidaan pitää vain ulkona kesäaikaan.
Tattarisuolle tuodaan myös restauroitavaksi ja korjattavaksi vanhoja, jo edesmenneidenkin taiteilijoiden veistoksia. Hallissa odottaa parhaillaan käsittelyä Ukri Merikannon veistos.
Vanhoja työtapoja
sähköistettyinä
Työtilojen tarve on kuvanveistäjillä suuri: yleensä omassa ateljeessa tehdään kipsiin valettavia malleja, ja Tattarisuolla toteutetaan ne kiveen.
– Tämä on ainoa paikka Suomessa, jossa kuvanveistäjä itse tekee oman teoksensa, Nurminen painottaa.
Joillakin taiteilijoilla on oma pieni kivipaja, mutta niissä on mahdollista tehdä vain pienimuotoisia töitä.
– Meillä on nykyaikaiset koneet, hallit ja nostolaitteet. Dioriitin, diabaasin tai graniitin keskipaino on noin kolmetuhatta kiloa kuutiolta. Tarvitaan kunnon sahat, trukki ja muut välineet.
Jotkin kiviveistämöt tekevät tilauksesta veistoksia, mutta suurin osa niistä keskittyy vain rakennuskiven tuottamiseen. Ja yleensä taiteilijat haluavat tehdä veistoksensa itse.
Kuvanveistäjän työ vaatii nykyään paljon enemmän välineitä kuin entisaikaan, jolloin piikattiin ja hangattiin lihasvoimalla. Vuosituhantinen perinne kuitenkin jatkuu. Vaikka koneet ovat nyt apuna ja työ käy nopeammin, työstötavat sinänsä ovat samoja kuin jo muinaisilla egyptiläisillä, jotka suomalaisten tavoin työstivät muun muassa graniittia.
– Lopputuloskin on sama, oli apuna sähkö ja kompressorit tai ei. Ja vieläkin käytetään koneiden lisäksi esimerkiksi piikkiä ja moskaa, Nurminen sanoo.
Vaikka Tattarisuo ei kaikkein idyllisimpiä luovan työn ympäristöjä olekaan, paikka on Nurmisen mukaan juuri kuvanveistäjille kätevä.
– Täällä on kaikki romukaupat. Ei tarvitse paljon Tattarisuolta pois lähteä. Joka lähtöön on puu- ja metallifirmoja, mitä tahansa.
Uusi halli
vireillä
Tattarisuon taidekiviveistämö on nyt murrosvaiheessa, koska homeongelman vuoksi sisätiloja ei voida käyttää entiseen tapaan.
– Jotta toiminta ei lopu, meillä on vakaa aikomus tehdä tähän samaan paikkaan uusi, nykyaikainen halli. Olemme jo selvittäneet, että se on mahdollista, ja arkkitehtipiirroksetkin ovat valmiina. Vain rahoitus on avoinna, Nurminen kertoo.
Kustannusarvio 260 neliömetrin hallille, jossa sosiaalitilat ovat kahdessa kerroksessa, on 580 000 euroa. Se on tarkoitus kerätä useasta eri lähteestä, muun muassa Helsingin kaupungilta, opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja yksityisiltä säätiöiltä. Nurminen suhtautuu luottavaisesti rahoituksen järjestymiseen.
– Hyvin moni kulttuurilaitos tietää, että tämän paikan merkitys perinteisen kivitaiteen kannalta on ainutlaatuinen.
Hallin uusimisen yhteydessä on tarkoitus toteuttaa myös vedenkiertojärjestelmä. Monet koneista vaativat vettä. Se on tärkeä aine esimerkiksi hiomisessa.
– On sulaa hulluutta sotkea juomakelpoista vettä ja laskea se heti jätteenä pois. Siksi haluamme kierrättää vettä täällä, Nurminen selvittää.
Tavoitteena on, että uudisrakennushankkeen rahoitus saataisiin kuntoon tänä keväänä, rakennusvaihe ajoittuisi kesään 2016 ja valmista olisi kahden vuoden päästä.
uutiskirje 
