Ismo Alanko lauloi jo 90-luvulla siitä, miten Suomi putos puusta. Suomen matka ei vain päätynyt kovalle maapohjalle, vaan Suomi on nyt uponnut suohon. Jokainen suohon kerran uponnut tietää, että sieltä ei pääse ylös paikallaan tallaamalla vaan on otettava käyttöön uusi reitti ja tukipuut. Nämä tukipuut Suomelle ovat vasemmistoliiton veromalli ja elvytyslista.
Leikkauksia ja kurjistamista on kokeiltu jo monta vuotta tuloksetta. Hallitus ei ole kyennyt viemään maaliin saakka yhtään suurta rakenteellista uudistusta, koska ajattelumalli on jämähtänyt paikalleen. Nyt on uusien raikkaiden ajatusten ja toiminnan aika. Mitä meillä on hävittävänä, jos lähdemme uusille poluille ja ajattelemme asioita kokonaisuuksina?
Tällä hetkellä otamme valtion velkaa suurin piirtein saman verran kuin maksamme työttömyyskorvauksia. Mitäpä jos käyttäisimme osan tuosta rahasta julkisen puolen korjausvelan lyhentämiseen korjaamalla teitä, vesi- ja viemäriverkostoa, homerakennuksia sekä hoitamalla vanhuksemme kunnolla? Näin raha kiertäisi takaisin kulutuksen kautta yhteiskuntaa hyödyntäväksi ja loisi uusia työpaikkoja myös yksityissektorille.
Leikkauk-sia ja kurjis-tamista on kokeiltu jo monta vuotta tuloksetta.
Säästöjä syntyy, kun turhaa byrokratiaa ja säätelyä, jotka vain vaikeuttavat mikroyrittäjien työtä ja tekevät sen jopa mahdottomaksi, vähennetään.
Jatketaan soten valmistelua kysymällä kunnilta heidän hyvin toimivia käytäntöjään sosiaalipalveluissa ja monistetaan ne koskemaan koko Suomea. Useimmat toimintatavat ovat sellaisia, että ne eivät vaadi lisää rahaa tai muita resursseja vaan päinvastoin säästävät niitä.
Nykyinen ulosottosysteemimme suorastaan pakottaa ihmiset tekemään pimeitä töitä. Muuttamalla tätä saamme taas lisää veronmaksajia. Ja veroparatiisit on mahdollista suitsia maakohtaisella kirjanpidolla, kunhan poliittista tahtoa löytyy.
Uudella ajattelumallilla ja aidolla yhdessä tekemisellä Suomi saadaan nousuun ja hyvinvointivaltio pelastettua. Julkista sektoria leikkaamalla ja tavallisten ihmisten elämää kurjistamalla uppoamme suohon yhä syvemmälle.