Ruhjovan inhorealistinen ja ankaruudessaan lohduton on venäläisen Andrei Zvjagintsevin elokuva Leviathan (2014). Zvjagintsev on voittanut vuonna 2014 elokuvallaan Cannesissa parhaan käsikirjoituksen palkinnon ja tänä vuonna Golden Globen parhaan ulkomaisen elokuvan tittelin.
Zvjagintsevin elokuvan nimi viittaa vanhatestamentilliseen taruun merihirviöstä, joka syö auringon maailmanlopussa. Leviathanin nähtyään ymmärtää nimen viittaavan myös filosofi Thomas Hobbesin vuonna 1651 julkaisemaan samannimiseen kirjaan.
Hobbesin kirjassa ihmiset tekevät yhteiskuntasopimuksen ja valtuuttavat suvereenin valtion valvomaan järjestystä ja käyttämään ehdotonta valtaa. Hobbeskin viittaa Leviathan-merihirviöön, johon hän vertaa valtiota.
Elokuvaa pidetään Putinin vastaisena.
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, että Zvjagintsev osoittelee sormellaan Venäjää hallitsevaan valtakoneistoon, jonka hirviömäiset lonkerot ulottuvat kaikkialle, jokaiseen pikkukyläänkin.
Jylhää kauneutta
Leviathanin tarina kertoo automekaanikko Nikolaista (Aleksei Serebrjakov), joka kamppailee paikallisjohtajaa (Roman Madjanov) ja hänen byrokratiaansa vastaan. Siihen kuuluu myös poliisi ja oikeusistuin. Johtaja haluaa pakkolunastuttaa Nikolain ränsistyneen ranta-asunnon loistohuvilan tieltä.
Elokuva on kuvattu Teriberkan kylässä Kuolan niemimaalla Barentsinmeren äärellä. Elokuva kertoo mistä tahansa samanlaisesta syrjäkulmasta Venäjällä.
Teriberkan rannikkomaisemien jylhä kauneus pääsee Zvjagintsevin ohjauksessa oikeuksiinsa, mutta myös niissä miljöissä elävien ihmisten lohduton arki. Kameratyössä hyödynnetään rappeutuneen ja hylätyn sataman laivojen ja laiturien raatoja. Rujossa kuvarunoudessa näytetään myös rantakivikossa makaavaa jättimäistä valaan luurankoa. Leviathan tarkoittaa muutamissa kielissä myös valasta.
Paha ei saa palkkaansa
Zvjagintsevin Leviathan on ankara korruptoitunutta ja mielivaltaista valtakoneistoa kuvaava moraliteetti. Ei poliisi, ei oikeuslaitos eikä kirkkokaan ole korruptiosta vapaa. Leviathanin lohduttomassa maailmassa kaikki pettävät, myös tavalliset nitistetyt kansalaiset.
Jos sympatisoi päähenkilöä ja odottaa hänen onnensa kääntyvän, silloin pettyy. Tarina on loppuun asti vääjäämätöntä Venäjän ja yleisemmin yhteiskuntamoraalin alamäen kuvausta. Paha ei siinä saa sitä hyvien tarinoiden ankaraa palkkaansa. Moraliteettina se muistuttaa monia venäläisen romaanitaiteen tuotoksia, esimerkiksi Fjodor Dostojevskin töitä.
Venäjällä Leviathan on herättänyt ristiriitaista keskustelua. Arkaa symboliikkaa sisältävän elokuvan vallasmiehen toimiston seinällä on nykyisen presidentti Vladimir Putinin kuva.
”Sieluun on syljetty”
Elokuvaa Leviathan on kritisoitu ankarasti Venäjällä. Elokuva on tuomittu presidentti Vladimir Putinin vastaiseksi.
Ensi järkytyksestään toivuttuaan valtiovalta – joka on tukenut rahallisesti Leviathanin tekoa – on suhtautunut siihen näennäisen suopeasti. Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on esimerkiksi ilmoittanut kannustavansa Zvjagintsevia kansainvälisiin voittoihin.
Vaikka kulttuuriministeri Vladimir Medinski on sanonut tukevansa elokuvaa, hän on todennut, ettei tunnista siitä todellista Venäjää. Hän on kiitellyt elokuvaa lahjakkaasti tehdyksi, mutta on sanonut, että sen nähtyään ”tulee kuitenkin tunne siitä, että sieluun on syljetty.” (Tribuna 31.3.)
Tribunan toimittaja Maria Bezruk kirjoittaa, että elokuvasta jäävä mielikuva ei ole totta. Bezruk myöntää korruption ja venäläisten katkeran juopottelun, mutta tuomitsee silti niistä puhuvan Zvjagintsevin.
Bezruk sanoo, että ohjaaja ”spekuloi elokuvassaan isänmaan sisäisillä ongelmilla ja ilomielin myy ne ulkomaille – elokuvan hölmö pyhä Venäjä on aina ollut kuumaa kauppatavaraa kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla, ja vielä nykyäänkin tiedossa olevien poliittisten tapahtumien taustaa vasten riittää, että ripustaa kuvaan mukaan Venäjän presidentin muotokuvan oikeassa yhteydessä saadakseen, a priori, arvostetun palkinnon.” (Tribuna 31.3.)
Suuri yleisö tuomitsee
Novaja Gazetan toimittaja Larisa Maljukova suhtautuu elokuvaan myönteisesti. Hän kirjoittaa, että Leviathan on brutaalein kuvaus tämän päivän Venäjästä sitten Aleksei Balabanovin elokuva Grus 200 (Lasti 200, 2007) ilmestymisen. Maljukovan mielestä elokuva on shokeeraava. (23.5.2014).
Suuri yleisö on tuominnut Leviathanin ankarammin kuin kulttuurieliitti, josta on löytynyt myös puolustajia.
Tyypillisessä Komsomolskaja Pravda -lehdestä poimittavissa olevassa lukijan kirjoituksessa syytetään Zvjagintsevia russofobiksi, joka vihaa kaikkea venäläistä.
Puolustelevat kirjoitukset ovat olleet vähemmistössä. Tässä yksi: ”Normaali ja realistinen elokuva. Kaikkien täytyisi käydä katsomassa. Eikö nykytodellisuus meillä sitten ole tällainen? (Nimim. vieras 3056, Komsomolskaja Pravda 14.1.2015).
Harri-Ilmari Moilasen arvio Leviathanista Kansan Uutisissa sunnuntaina.
uutiskirje 
