Työväenliikkeen ja hyvinvointivaltion liitto toimi niin kauan kuin työllisyys laajeni, kirjoittaa vasemmiston strategiaa blogissaanhahmotteleva entinen kansanedustaja ja vihreiden ideologina tunnetuksi tullut Osmo Soininvaara.
”Hyvinvoiva työläistaustainen keskiluokka oli sosialidemokratian unelma ja lähelle sitä päästiinkin 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen tulojakaumasta on lyhyessä ajassa kadonnut 300 000 keskituloista ammattia. Ne ovat korvautuneet toisaalta hyvin palkatuilla asiantuntijatehtävillä ja toisaalta matalapalkkaisilla palvelualojen työpaikoilla. Demarien unelma on rikki, mutta vaarassa on myös hyvinvointivaltio.”
Syynä ahdinkoon on Soininvaaran mukaan pienessä määrin globalisaatio ja suuressa määrin automaatio, jossa ”pahin” on vielä edessä. Hän ennakoi, että tuotanto alkaa palata Kiinasta, mutta työpaikoista vain pieni osa. Soininvaara kirjoittaa, että tämän ongelman edessä kaikki ovat aika avuttomia. Vähäksi aikaa valtaan päässyt vasemmisto ei pysty lunastamaan lupauksiaan ja oikeistopopulistiset voimat vahvistuvat.
Hyväpalkkaisten asialla?
Mitä vasemmistolaisuus tarkoittaa nyt työelämässä ja hyvinvointipolitiikassa, Soininvaara pohtii. Hän kysyy, onko vasemmistolaisuus ahdingossa olevan, kohtalaisen hyväpalkkaisten työntekijöiden, ”työväen aristokratian”, puolustamista muiden alojen kustannuksella. Vihreitä lähempänä ovat pätkätöitä tekevät nuoret ja järjestäytymättömät – ainakin SAK:hon järjestäytymättömät – luovan luokan alat.
”Tässä syntyy helposti sisä- ja ulkopuolella olevien välinen ristiriita, eikä minulle ole valjennut, mitä vasemmistolaista on siinä, että on sisäpuolella olevien puolella huono-osaisempia, ulkopuolella olijoita vastaan. Varmaankin näiden kahden ryhmän välillä voidaan löytää molempia tyydyttävä kompromissi, mutta sitä odotellessa edut ovat ainakin osittain vastakkaiset. Erityisesti hyvä irtisanomissuoja hyödyttää sitä, jolla on pysyvä työpaikka ja haittaa sitä, jolla ei ole. Jos sitä yhteistä vasemmistolaista strategiaa halutaan etsiä, tämä olisi nostettava kaikessa hiljaisuudessa pöydälle.”
Työllisyysaste ongelmana
Vielä vaikeampana asiana Soininvaara pitää sitä, että ”jos haluaa edistää työelämän jäykkyyksien kautta työhön päässeiden etua, tulee samalla alentaneeksi työllisyysastetta”.
Hän jatkaa, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on täysin riippuvainen korkeasta työllisyysasteesta.
”Työllisyysaste on Suomessa olennaisesti matalampi kuin muissa Pohjoismaissa. Siksi meillä nyt tehdään leikkauslistoja. Tukiessaan erilaisten jäykkyyksien kautta työväestöä demarit ja koko ay-liike ovat samalla jouduttamassa hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Kovin jäykkäniskainen ay-politiikka johtaa oikeistolaiseen hyvinvointipolitiikkaan, koska julkisesta taloudesta loppuvat rahat. Minusta politiikka, joka johtaa hyvinvointivaltion alasajoon, ei ole vasemmistolaista.”
Soininvaaran mielestä kollektiivista suojaa työmarkkinoilla tarvitaan, mutta ”nykyinen pitkälle normitettu työelämä, vaikka sopiikin ehkä paperitehtaaseen, ei sovi jälkiteollisiin ammatteihin”.
Lisäksi hän pitää suomalaista työmarkkinapolitiikkaa niin tulehtuneena, ettei pareto-optimia etsi kukaan. Pareto-optimilla tarkoitetaan muutosta, joka parantaa yhden henkilön asemaa huonontamatta samanaikaisesti kenenkään muun asemaa.
”Siitä me kärsimme leikkauslistojen kanssa. Tarvittaisiin luovaa ajattelua työntekijöiden oikeuksien toteuttamiseksi tavalla, joka ei haittaa työllisyyttä ainakaan niin paljon kuin nykykäytännöt. Tässä on kyse myös palkanmuodostuksen periaatteista.”
Matalapalkkatyö tai työttömyys
Niiden joiden asema työmarkkinoilla on talouden muuttuessa heikentynyt olennaisesti mahdollisuus on Soininvaaran mukaan joko matalapalkkainen työ tai työttömyys. Hänen mielestään ”yritykset pitää huonotuottoisen työn hintaa sopimuksilla korkeana johtavat ja ovat johtaneet rakenteelliseen työttömyyteen, jonka takia juuri nyt Smolnassa suunnitellaan miljardisäästöjä”.
Itse hän kehittäisi perustulon kautta automaattista tulotukea pienipalkkaisille. Nettoansiot pysyisivät siedettävinä eikä työvoimaa hinnoiteltaisi ulos. ”Olennaista on hyväksyä se, että kun työmarkkina-asema käy heikoksi, valittavana ei enää ole korkeapalkkaista työtä.”
Strategian viisi askelta
Uusi vasemmistolaisempi talous- ja sosiaalipoliittinen strategia edellyttää Soininvaaran mielestä viittä eri asiaa.
1. On edistettävä talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla.
2. On etsittävä työmarkkinastrategia, joka tukee tasapuolisesti sisäpiiriläisiä ja ulkopiiriläisiä.
3. On ennakkoluulottomasti etsittävä työntekijöiden suojelemiseksi nykyaikaisia keinoja, jotka eivät turhien jäykkyyksien kautta aiheuta työttömyyttä.
4. Palkanmuodostuksessa on myötäiltävä nykyistä paremmin henkilö- ja alakohtaista tuottavuutta, jotta työvoimaa ei hinnoiteltaisi ulos.
5. On tuettava matalapalkkaisen työvoiman ja pätkätöitä tekevien asemaa perustulon tai muun automaattisen matalapalkkatuen muodossa.
lehti 