– Chilen vesihuolto heijastaa eturistiriitoja, kähmintää ja korruptiota, sanoo pienviljelijä Ricardo Sanhueza. Hän asuu Petorcan maakunnan samannimisessä kunnassa 220 kilometriä Santiagosta pohjoiseen.
Alueen tilanne on kärjistetty esimerkki Chilen 35 vuotta sitten alkaneen vesivarojen yksityistämisen seurauksista.
– Vaikka meillä oli pahat kuivuuskaudet 1987 ja 1997, puhdasta juomavettä riitti aina, Sanhueza muistelee. Nyt Petorcan maakunnan 70 000 asukasta ovat säiliöautoilla kuskattavan veden varassa.
– Tämä ei johdu ilmastosta, vaan maan ja veden liikakäytöstä. Se tuhoaa pienimuotoisen maanviljelyn, hän jatkaa.
Myös valtiollinen ihmisoikeusinstituutti sanoo, ettei Petorcan vesipula johdu yksin kuivuudesta vaan yrityksistä, joihin kuuluu muun muassa kultakaivos. Vesioikeuksien myöntäminen yrityksille on kuivattanut joen, joka aiemmin virtasi vuolaana vuorilta mereen.
– Joki oli koko maakunnan selkäranka. Minun lapsuudessani elämä pyöri sen ympärillä: uimme ja leikimme vedessä päivät pitkät. Tyttäreni lapsuus on toisenlainen, sillä joesta on jäljellä vain kiviä ja pölyä, kertoo Petorcan kunnan psykologi Mónica Flores.