Muutos vaaleissa oli suurin sitten vuoden 1979, jolloin järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit Francon diktatuurin päätyttyä.
Erityisesti ensimmäistä kertaa ehdolla olleet vasemmistolaisen Podemos-puolueen tukemat Ahora-liikkeet niittivät menestystä. Vaikka ne eivät saaneet kaikissa kaupungeissa täyttä enemmistöä, yhteistyö vaalitappion kärsineiden perinteisten vasemmistopuolueiden Izquierda Unidan (yhtynyt vasemmisto) ja PSOE:n (sosiaalidemokraatit) kanssa takasi niille paikan useassa kaupunginhallituksessa.
Merkittävimmät muutokset koettiin suurissa kaupungeissa kuten Madridissa, Barcelonassa, Valenciassa ja Zaragozassa. Myös Cádizissa, La Coruñassa, Santiagossa ja Badalonassa Pablo Iglesiasin luotsaama Podemos vei voiton valtaa pitäneiltä PSOE:lta ja PP:ltä.
Alku on ollut vaikea uusille vasemmistolaisille kaupunginhallituksille.
Vaikka PP (Partido Popular eli kansanpuolue) sai eniten ääniä koko Espanjassa, menetti se valtansa monilla alueilla. Esimerkiksi Valenciassa ja Madridissa vallankahvassa 24 vuotta ollut puolue joutui nyt väistymään Ahora-liikkeiden tieltä.
Espanjan kymmenen suurimman kaupungin joukossa PP säilytti valtansa ainoastaan Málagassa. Koko Espanjan mittakaavassa puolue hallitsi aiemmin 33:a provinssin pääkaupunkia, nyt enää 19:ää.
Kaduilta kabinetteihin
Uudenlaisen vasemmiston nousu johtaa juurensa vuonna 2011 alkunsa saaneeseen 15M-liikkeeseen. Tuolloin useissa Espanjan suurissa kaupungeissa korruptioon ja talouskurimukseen kyllästyneet kansalaiset valtasivat kaupunkien keskusaukioita ja vaativat muutosta.
Kukaan tuskin olisi vielä silloin uskonut, että liikkeen perustajat nousisivat neljä vuotta myöhemmin isojen kaupunkien johtoon. Vähiten liikkeen johtohahmojen voimaan uskoi juuri oikeistolainen PP, joka kehotti lakia rikkoviksi aktivisteiksi kutsumiaan liikkeen jäseniä järjestäytymään puolueeksi ja taistelemaan demokratian keinoin.
Juuri näin tapahtui ja Podemos sai ensin eurovaaleissa 1,3 miljoonaa ääntä ja viisi edustajaa europarlamenttiin.
Nyt pidetyissä alue- ja paikallisvaaleissa Podemos näytti, että Espanja on valmis uudenlaiseen, kansanliikkeisiin perustuvaan vasemmistopolitiikkaan.
Esimerkiksi Barcelonan kaupunginjohtajaksi valitulla Ada Colaulla on tausta asuntohäätöjä vastustavassa liikkeessä ja muutenkin hänet tunnetaan ansioituneena kansalaisaktivistina ennemmin kuin poliitikkona.
Myös Madridin uusi pormestari, valtavan suosion saanut Manuela Carmena tunnetaan köyhien puolestapuhujana. Poliittista kokemusta enemmän kansa arvosti nyt humaania suhtautumista ja kansalaisia lähelle tulevaa politiikkaa.
Esimerkiksi Carmena kulki koko vaalikampanjansa ajan metrolla ja myöhästyi usein virallisista tilaisuuksista unohduttuaan keskustelemaan kansalaisten kanssa metroon. Kansasta vieraantuneisiin poliitikkoihin tottuneisiin espanjalaisiin maanläheisyys vetosi.
Podemos vei paikkoja perinteisiltä vasemmistopuolueilta, kuten Izquierda Unidalta. Myös sosiaalidemokraattisen PSOE:n kannattajia on liittynyt Podemosin Ahora-liikkeiden riveihin.
Partido Popular menetti paikkojaan myös liberaalille Ciudadanosille, joka oli ensimmäistä kertaa vaaleissa Katalonian ulkopuolella.
Tämän vuoden lopulla pidettävät parlamenttivaalit näyttävät, siirtyykö Espanja myös valtakunnallisesti enemmän vasemmalle. Selvää kuitenkin on, että perinteisen kaksipuoluejärjestelmän aika on auttamattomasti ohi.
Vaikea alku
Uusien kaupunginhallitusten alku on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Oppositioon jäänyt oikeisto on ottanut kokemattomista johtajista kaiken irti.
Heti toisella viikolla Madridin kaupunginhallituksen muodostamisen jälkeen Ahora Madridissa kulttuurista vastannut Guillermo Zapata erosi twitter-kohun saattelemana. Neljä vuotta sitten Zapata oli kirjoittanut mustalla huumorilla sävytettyjä twiittejä juutalaisista ja holokaustista.
Niin ikään Ahora Madridin riveissä ollut Pablo Soto katsoi parhaaksi erota, kun hänen PP:tä ja PSOE:ta arvostelevat twiittinsä vuosivat julkisuuteen. Soto vaati niissä muun muassa näiden puolueiden poliitikkojen laittamista giljotiiniin. Myös Soton twiitit oli kirjoitettu vuosia sitten ennen Podemosin ja Ahora Madridin perustamista.
Osansa on saanut myös Manuela Carmena, jota oikeisto syyttää tekopyhyydestä. Huhujen mukaan Carmenan miehen yritys on jättänyt työntekijöilleen palkkoja maksamatta ja tätä entistä asianajajaa syytetään elitistiksi, joka ainoastaan esittää olevansa talouskriisistä kärsivien puolella.
Mediassa on arvosteltu muun muassa Carmenan perheen vuotuisia Ibizan matkoja ja hänen poikansa vaihto-oppilasvuotta Yhdysvalloissa. Oikeiston pelko uutta vasemmistoa kohtaan ennen parlamenttivaaleja on todellinen ja se on ottanut kaikki keinot käyttöön saadakseen kannatuksensa nousuun.
uutiskirje 
