Maankäytön ympäristövaikutuksia on viime vuosina arvioitu runsaasti. Etenkin bioenergian ja ruoantuotannon hiilijalanjälki on ollut huomion kohteena. Arvioita käytetään niin julkishallinnon, teollisuuden kuin kuluttajienkin päätöksenteon tukena.
Suurimmassa osassa elinkaariarvioita maankäytön ympäristövaikutukset on kuitenkin yllättäen aliarvioitu, kertoo tuore tutkimus.
Maata tarvitaan erilaisiin ihmisen toimintojen ylläpitämiseen kuten ruoan, rehun, bioenergian ja kuidun tuotantoon. Käytännössä kaikella ihmisen toiminnalla, myös maankäytöllä on ympäristövaikutuksensa.
Esimerkiksi talousmetsä on lähempänä luonnontilaa kuin metsästä raivattu pelto.
Tutkimuksessa tehtiin laaja katsaus kansainväliseen tieteelliseen kirjallisuuteen, ja noin 700 systemaattisin periaattein valittua elinkaariarviointia analysoitiin maankäytön vertailutilanteen valinnan suhteen.
Elinkaariarvioinnissa vertailutilanne on keskeinen menetelmällinen oletus, jota kohden tarkasteltavat ympäristövaikutukset lasketaan. Hyvin tyypillisesti vertailutilannetta ei ole huomioitu ollenkaan tai vertailutilanteeksi on valittu nykyinen maankäyttö.
– Toisin sanoen esimerkiksi pellon on oletettu pysyvän peltona ja metsän muuttumattomana metsänä, kertoo tutkimusta johtanut tutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.
– Maaekosysteemit eivät kuitenkaan toimi näin vaan ne ovat dynaamisia. Kumpikaan edellä kuvatuista vertailutilanteista ei huomioi sitä tosiasiaa, että maankäyttö estää maan palautumisen luonnontilaan. Esimerkiksi maan pitäminen peltona tai puuplantaasina estää monin paikoin luontaisen metsittymisen, ja siten muun muassa hiilivaraston kertymisen, Soimakallio toteaa tiedotteessa.
Arviointia tulisi korjata
Yleisesti on katsottu, että maankäytön vertailutilanteen voi valita vapaasti. Tämän lähestymistavan tutkimus osoittaa vääräksi.
– Maankäytön ympäristövaikutukset voidaan kuvata johdonmukaisesti vain, jos vertailutilanteeksi on valittu maan palautuminen luonnontilaan, Soimakallio sanoo.
Maan luontainen kyky tuottaa biomassaa vaihtelee muun muassa maan laadun ja ilmastollisten olosuhteiden mukaan. Jotta erilaisten maa-alojen käyttöä voitaisiin arvostaa oikein, täytyy maankäytön ympäristövaikutukset huomioida johdonmukaisesti.
Näin voidaan myös ottaa huomioon se, kuinka kaukana tietty maankäyttö on luonnontilasta, jolloin erilaisten maankäyttömuotojen ympäristövaikutuksia voidaan vertailla toisiinsa.
– Esimerkiksi talousmetsä on lähempänä luonnontilaa kuin metsästä raivattu pelto. Siitä huolimatta peltojen käytön kohdalla kuulee harvoin puhuttavan hiilivelasta, joka on kuitenkin noussut esille metsäbiomassan käytöstä keskusteltaessa, Soimakallio selittää.
Arvioiden korjaaminen johdonmukaisiksi olisi keskeistä muun muassa maankäyttö- ja energiastrategioiden laadinnan kannalta.
lehti 