KAUKANA MAAILMAN MENOSTA (Far From the Madding Crowd, Englanti-Yhdysvallat 2015). Käsikirjoitus: David Nicholls. Perustuu Thomas Hardyn romaaniin. Ohjaus: Thomas Vinterberg. Kuvaus: Charlotte Bruus Christensen. Musiikki: Craig Armstrong. Pääosissa: Carey Mulligan, Matthias Schoenaerts, Michael Sheen, Tom Sturridge.
Romanttinen epookkidraama on luontevaa rinnastaa Kotiopettajattaren romaanin tuoreimpaan filmatisointiin (2011). Sen pääroolin sielukkaana taviksena loistaa Mia Wasikowska siihen malliin, että muutenkin hyvä leffa menee paljossa hänen roolityönsä piikkiin. Se on paljon yhden näyttelijän osalta.
Vastaavaan ei yllä Carey Mulligan, vaikka tekeekin kelpo suorituksen. Kokonaisuutena Kaukana maailman menosta on astetta laimeampi englantilaisen kirjallisuuden tunnetun klassikon filmatisointi kuin Kotiopettajattaren romaani. Yhtä kaikki, sympaattinen ja viihdyttävä kuvaus nuoresta naisesta kolmen miehen piirittämänä.
Elokuva vie 1870-luvun Englannin maaseudulle. Päähenkilö on fiksu, koulutettu ja itsenäinen nuori nainen, joka työskentelee tätinsä maatilalla.
Hänestä tulee perijätär, kun hän saa haltuunsa ränsistyneen kartanomaisen tilan. Sen hoitoon liittyvät jutut on huomioitu juonikuviossa, samoin herrasväen ja palkollisten suhteet. Ne jäävät silti taustalle. Pääpaino on ihmissuhdekarusellissa päähenkilön ja hänen elämäänsä ilmestyvien, kovasti erilaisten miesten kesken.
Thomas Hardy on yhä arvostettu maaseudun kuvaaja. Hänen ihmiskuvaustaan on kehuttu psykologisesti tarkkavainuiseksi. Näistä piirteistä saadaan elokuvaversiossa lähinnä osuvia vihjeitä.
Leffa tarjoaa nostalgista aikamatkailua, jossa on tuulahdus jylhien nummien keskeltä nousevaa esifeminismiä ja ”vanhan hyvän ajan” heteroromantiikkaa. Kaupallisessa mielessä on varmasti ollut hyvä nakki antaa reilusti tilaa eläimille (hevoset, koirat, lampaat) – mikä sinänsä on ihan luontevaa, kun otetaan huomioon tapahtuma-aika ja -miljöö.
Kaukana maailman menosta on genren puitteissa tuttu ja turvallinen draama. Vastaavaa on nähty lukemattomissa englantilaisissa tv-sarjoissa vuosien varrella ja usein myös paljon vaikuttavammin. Television minisarjana homman voi kuvitella myös toimivan paremmin. Näin etenkin, jos kiintopisteeksi otetaan naisen osa viktoriaanisen ajan tapakulttuurin ja moraalinormiston puristuksessa. Päähenkilön kohdalla asia jää varsin pintasiloiseksi. Tervetullutta lisäsärmää teemaan tuo erään sivuhenkilön traaginen kohtalo.
Rakkausfilminä meininki on kohtuullisen laittia, vaikka mukana on synkeitäkin sävyjä. Kolmen kosijan triosta yksi eli se komein on tietysti petollinen, mutta jotenkin ontoksi asia latistuu. Ei vähiten siksi, että Tom Sturridge on liian kevyttä kaliiperia ollakseen aidosti järisyttävä hulttio hurmurikessuna.
Asia ei mene tanskalaisen ohjaajan Thomas Vinterbergin piikkiin, sillä kotimaisissa töissään hän on näyttänyt leijonankyntensä nimenomaan näyttelijäohjaajana (Submarino, 2010, Jahti, 2012). Tältä pohjalta hänet lieneekin kutsuttu projektiin.
Tasavahvasta joskin myös hieman tasapaksusta näyttelijäkaartista tekee mieli nostaa Tony Blairina ja David Frostina kunnostautunut Michael Sheen. Hän luo kivääriin tarttuvasta varakkaasta, keski-ikäisestä ja yksinäisestä tilanomistajasta varsin koskettavan hahmon.
uutiskirje 
