Leipäjonolaisten tarinoita kuullaan maanantaina 7. maaliskuuta Helsingin Vanhassa kirkossa. Niitä lukevat presidentti Tarja Halonen ja Helsingin piispa Irja Askola, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä yhdeksän näyttelijää, muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Riia Kataja, Martin Bahne ja Jussi Lampi.
Oppilaitospastorin, teatteri-ilmaisun ohjaajan Sanna Uusitalon ideasta käynnistyi jokin aika sitten Myllypuron leipäjonossa käyvien ihmisten tarinoiden kerääminen. Niistä koostetun esityksen tavoitteena on Uusitalon mukaan lisätä tietoisuutta avun tarpeesta ja tarvitsijoista.
Idea tarinoiden keruusta syntyi, kun Uusitalo ajeli useasti viime syksynä työnsä vuoksi Itä-Helsingissä, ja näki Myllypurossa kiemurtelevan leipäjonon, jonka pituus hätkähdytti häntä.
– Yhtenä päivänä kun ei ollut kiire, parkkeerasin auton ja kävin juttelemassa jonottajien ja ruuanjakoa pyörittävien kanssa.
Nyt Uusitalo on yhdessä opiskelijoiden kanssa kerännyt yli 50 tarinaa. Hän kertoo, että tarinoiden keräystilanteessa tärkeintä oli kohdata ihminen ja hänen tilanteestaan keskustelu. Tarinat tulivat sitten siinä lomassa.
Eriarvoistuminen
Eräs 62-vuotias nainen Myllypuron leipäjonosta kertoo, että hän ei pärjäisi ilman ruoka-apua, koska hänen eläkkeensä on niin pieni.
”Vuokran jälkeen minulle jää noin 300 euroa kuussa muuhun elämiseen. Mä vain yritän pärjätä ja löytää pieniä iloja. Kerään jonossa voimia, sillä ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja tukevat toisiaan”.
Pienellä eläkkeellä sinnittelevien eläkeläisten ja vanhusten lisäksi jonosta löytyy pitkäaikaistyöttömiä, yksinhuoltajia, työkyvyttömyyseläkeläisiä.
Leipäjonolaisten tarinat synnyttivät Uusitalossa huolta yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja toisaalta voimattomuutta, koska yksikön toimintamahdollisuudet ovat rajalliset.
– Yksi ihminen pystyy tekemään vain sen verran, että huutaa näitä tarinoita maailmalle. Mutta muuten tämä on päättäjien käsissä, sillä leipäjono kertoo yhteiskunnan rakenteellisista ilmiöistä, Uusitalo sanoo.
Sosiaalinen tapahtuma
Itse jonottamisesta voisi hänen mukaansa tehdä inhimillisempää. Tähän tähtääviä suunnitelmia on Uusitalon mukaan olemassa esimerkiksi Vantaan seurakunnassa, jossa ollaan siirtymässä yhteisölähtöisempään leivänjakeluun.
– Mutta olennaisinta on tehdä tämä ilmiö näkyväksi muillekin kuin itähelsinkiläisille, Uusitalo sanoo.
Ihmisten tarinat rahan riittämättömyydestä olivat odotettuja. Jotain yllättävääkin Uusitalo tarinoista löysi.
– Leipäjono on monelle jonottajalle se oma yhteisö. Ja monelle se on yksinäisyyttä poistava sosiaalinen tapahtuma. Yhdessä tarinassa sanotaankin, että on kuin töihin lähtisi aamulla, kun lähtee leipäjonoon. Se on syy lähteä liikkeelle.
Vapaa pääsy
Tarinoita leipäjonosta kuullaan 7.3. Vanhassa kirkossa, Lönnrotinkatu 6:ssa kello 18. Esitykseen on vapaa pääsy. Myllypurosta tilaisuuteen järjestetään ilmainen bussikuljetus niille, joilla ei ole varaa tulla julkisilla kulkuneuvoilla. Lukudraama toteutetaan vapaaehtoisten taiteilijoiden voimin.
Tilaisuus on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on herättää keskustelua köyhyydestä ja eriarvoistumisesta. Tarinat julkaistaan tilaisuuden jälkeen kokonaisuudessaan Helsingin seurakuntien diakoniatyön Itätuulia-blogissa.
Myllypurossa jaetaan kauppojen lahjoittamia elintarvikkeita maanantai-, keskiviikko- ja perjantaiaamuisin. Joka kerta kävijöitä on 600–800. Elintarvikejakelua pyörittää Myllypuron elintarvikeapu ry, jonka taustayhteisöinä ovat Herttoniemen seurakunta ja Helsingin kaupunki.