Viimeinen sana
Keväällä on eduskuntaan luvassa omistajaohjauksen uusi strategia. Piti tulla jo viime vuoden puolella. Aikataulun venyminen kertoo pääministeri Sipilän kiireistä.
Pääministeri otti poikkeuksellisesti omiin näppeihinsä omistajaohjauksen. Sipilällä lienee painanut tausta yritysjohtajana, mutta myös se, että omistajaohjaus joutuu herkästi poliittiseen turbulenssiin. Näin etenkin, jos suunnitelmissa on myydä valtionomaisuutta.
Valtion omistajaohjaus on ollut poukkoilevaa. Viime vaalikaudella omistajaohjauksesta vastasivat Heidi Hautala (vihr.), Pekka Haavisto (vihr.) ja vihreiden käveltyä ulos hallituksesta Sirpa Paatero (sdp.). Kuohuntaa on ollut myös valtion holdingyhtiön Solidiumin ympärillä.
Omistajaohjaksen strategiaan kohdistuu suuria odotuksia ja mielenkiintoa. Sipilän hallitus aikoo päättää valtionyhtiöiden kohtalosta. Omistajaohjauksesta vastaavan Sipilän odotetaan tuovan linjaukset valtion omistamisen periaatteista, osakkeiden myymisestä tai säilyttämisestä.
Myös valtionyhtiöiden johdon palkkioista odotetaan perusteellista ruodintaa. Valtionyhtiöissä johdolle on jaettu kultaisia kädenpuristuksia.
Valtionyhtiöiltä odotetaan esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja reiluja pelisääntöjä. Tähän on petytty monissa yhtiöissä, kuten Postissa ja VR:ssä, joissa on käyty säännöllisesti yt-neuvotteluja. Niissä yhtiöissä, joissa tehdään hyvää tulosta, myös henkilöstö haluaa oikeutetusti reilun osuuden.
Valtiolta on kaivattu aktiivisempaa ja päämäärätietoisempaa omistajaotetta. Tämä nousee esiin etenkin yhtiöiden kriisitilanteessa. Omistajaohjauksesta vastaavat ministerit eivät ole aina olleet tehtäviensä tasalla.
Kaksi ja puoli vuotta sitten silloinen oppositiojohtaja Sipilä kysyi itseltään blogissaan: ”Vieläkö valtionyhtiötä tarvitaan?” Hän vastasi yhtä selkeästi: ”Mielestäni kyllä”.
Hän linjasi myös, että lainsäädännöllä suojattuja monopolialoja, kuten sähköverkot, ei pitäisi hänen mielestään ”päästää markkinavoimien temmellyskentäksi”.
Sipilä linjasi tuolloin, että valtion omaisuus on saatava aktiivisempaan käyttöön. Keskustan idea oli kasvurahaston ja Valtion Infra Oy:n perustaminen. Oletettavaa onkin, että hallitus valmistelee osasta valtion omistajuudesta luopumista. Moni nostaa esiin Sammon osakesalkun, vaikka se takoo rahaa valtiolle.
Omistajaohjausstrategia – tai millä nimellä se sitten kulkeekin – nostattaa ison myrskyn. Ilmassa on ideologisia paineita valtionyhtiöiden myymiseen, mikä on kaikkein huonoin peruste valtionyhtiöiden myynnille.
Puhtaimmillaan Matti Apusen johtama Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) edustaa näkemystä, että valtion varallisuus on pistettävä lihoiksi. Sikäli tämä on loogista, että EVA ajaa yövartijavaltiota.
Valtion strategisen omistajuuden lähtökohta tulee olla pitkäjänteinen hyvinvointivaltion tukeminen. Tämä tulisi olla lähtökohtana valtionomistajuuden tarkastelussa. Omistajapolitiikan tulisi tukea myös työllistävää kasvua.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty nyt porvarihallituksen aikana.
uutiskirje 
