Brittidokumentti Italia, tyttöystävä koomassa (Girlfriend in a Coma, 2012) on virkeä, värikylläinen ja moni-ilmeinen, pikakierrosmaisuudessaankin tuhti tietopaketti. Ohjaaja Annalisa Piras on toinen käsikirjoittaja, toinen on Bill Emmott, tunnettu journalisti ja The Economist-lehden entinen päätoimittaja.
Dokumentin synnyn taustalla on Emmottin pitkäaikainen kiinnostus Italiaa kohtaan. Hän toimii myös matkaoppaana saapasmaan kamaralla, sen nykyhetkessä ja menneisyydessä. Henkilökohtaisuus ja isot yhteiskunnalliset jutut yhdistyvät luontevasti, jäntevästi ja antoisasti. Lisäilmettä tuovat animaatio-osuudet.
Faktat kuulostavat osin tutuilta, mutta niiden varaan muotoutuu pintaa syvemmälle kurkottava kansallinen maisema. Kokonaisuus on jaettu kolmeen näytökseen (I ”Huono Italia”, II ”Hyvä Italia”, III ”Laiskuus”).
Kirjailija Roberto Savianolla on osuvia kommentteja muun muassa äänten ostamisesta vaaleissa sekä kiristyksen ja painostuksen ilmapiirin luomisesta osaksi hallintoa.
Tuomari ja kirjailija Nicola Gratteri painottaa: ”Mafiassa on kyse vallasta, pelisääntöjen sanelusta”. Poliitikkojen ja järjestäytyneen rikollisuuden suhde saa ylipäänsä monipolvisen käsittelyn.
Juuri ilmitulleisiin veroparatiisijuttuihin tuo laajempaa ulottuvuutta Savianon pointti: pitää keskittyä rikollisten varoihin.
Vahvasti mukana kuvioissa on Silvio Berlusconi. Hänen kauttaan käy ilmi tärkeä akseli politiikan ja television välillä – ei vähiten siksi, että italialaisten kerrotaan lukevan vähän. Tästä ja monesta muusta keskeisestä yhteiskunnallisesta seikasta saadaan valaisevia lukuja suhteutettuna kansainvälisiin tilastoihin. Noteeratuiksi tulevat myös katolisen kirkon vaikutusvalta, naisten asema ja perheväkivalta.
Toisessa näytöksessä Ferrero-elintarvikeyhtymän pääjohtaja valaa uskoa sosiaaliseen vastuuntuntoon vastapainoksi aikamme ahneudelle. Slow Food -liikkeen perustaja Carlo Petroni vannoo hyvän, puhtan ja reilun ruuan tuotannon nimeen, ja lataa antaumuksella: ”Maaemon paras siemenvilja on paikallistalouden harjoittaminen”.
Dokumentin jälkeen nähtävän italialaisfilmin melko hurjan nimen Mafia tappaa vain kesäisin (La mafia uccide solo d’estate, 2013) ei pidä antaa hämätä: leffa palkittiin valmistumisvuoden parhaana eurooppalaisena komediana.
Kyseessä on satiirinen musta komedia ja kronikka Sisilian väkivaltaisuuksista 1970-luvulta 1990-luvun alkuun. Palermoon sijoittuvat tosipohjaiset tapahtumat on yhdistetty näppärästi päähenkilön vaiheisiin.
Ensimmäisen tunnin aikana Arturo on toimittajan urasta haaveileva koulupoika (Alex Bisconti) ja suuri Giulio Andreotti -fani. Politiikka, rikos ja lapsen tajunta kytkeytyvät aika hauskasti toisiinsa.
Viimeinen kolmannes ei ole yhtä onnistunut: ei kai Arturosta aikuisena tällainen tomppeli olisi tullut? Roolissa olevan ohjaaja Pifin (oik. Pierfrancesco Diliberto) olisi kannattanut pysyä kameran takana.
Italia, tyttöystävä koomassa. Yle Teema la klo 21.00.
Areena 30 päivää.
Mafia tappaa vain kesäisin. Yle Teema la klo 22.00.
Areena 30 päivää.