Kun finanssikapitalistit ovat innokkaasti valtaamassa yliopistoja oman ideologiansa levittämiseen ja bisneksiensä tekemiseen, kannattaa vertailun vuoksi muistella, millaisessa kaaoksessa yliopistot olivat Saksassa tasan 70 vuotta sitten.
Kansallissosialistit olivat vuodesta 1933 lähtien evänneet opiskelijoilta totuudellisen tiedon. Opiskelijat oli pidetty tietämättöminä tosiasioista, jotka olisivat edistäneet älyllisen ja moraalisen kypsyyden kehittymistä.
Saksalaisten yliopistojen korkea intellektuaalinen taso kaventui 12 vuodessa nationalistisen ideologian vuoksi. Tästä syystä sodan jälkeen tieteellisen tiedon ja kansainvälisten tutkimustulosten välittyminen saksalaisiin yliopistoihin kangerteli. Natsismin jälkien siivoaminen jatkui 1950-luvulle asti, minkä jälkeen alkoivat 1960-luvun opiskelijalevottomuudet.
Kansallissosialistit muuttivat opetussuunnitelmia puhtaan positivistiksi ”ammattitieteiksi.” Teoreettiset pohdinnat tiedon mielekkyydestä tai tiedon asiayhteyksistä poistettiin. Sosiologiaa ja sosiologisia katsantokantoja karsastettiin ja filosofiasta tuli lähes kirosana. Vähitellen opiskelijat menettivät mielenkiintonsa sosiologiaan ja filosofiaan, sekä perinteiseen itsenäisen ajattelun ihanteeseen.
Saksan sodanjälkeinen sekasorto ja kaaos lamauttivat yliopistotutkimuksen ja akateemisen sivistyksen kehittämisen. Sodanjälkeisen yliopistomaailman ongelmia kartoittanut sosiologi Max Horkheimer (1895–1973) katsoi, että sosiaalitieteiden kasvatuskäytäntöjen muuttaminen oli demokratisoimisessa ensiarvoisen tärkeää.
Horkheimerin mukaan kulttuuri ja tietoisuus omaavat aktiivisen roolin talouden ulkopuolella. Siksi kasvatuksen lisäksi oli erityistä huomiota kiinnitettävä kulttuurisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin. Sosiaalitieteiden tuli vaikuttaa myös käytännölliseen elämään yhteiskunnassa.
Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen yliopistonlehtori Ari Hirvonen peräänkuuluttaa Tiede & edistys -lehdessä (1/16) tieteen ja edistyksen liittoa vastapainoksi uusliberalistisille yritysvetoisille säästötalkoille. Hirvosen mukaan ideologiaperustainen vakausohjelma markkinoidaan vaihtoehdottomana talouden ja moraalin liittona ja demokratia vesitetään pelkäksi vaalihuoneisto-osallistumiseksi.
Hirvonen muistuttaa, että yliopisto sitoutuu yhä uudelleen ja uudelleen vapauteen, totuuteen, kritiikkiin ja vastarintaan ottamalla ne ehdottomasti ja ehdottomaksi tehtäväkseen:
”Edistyksellinen tiede ei voi olla sitoutunut mihinkään puolueeseen, aatteeseen tai maailmankatsomukseen vierauttaan menettämättä. Se voi kuitenkin olla sitoutunut tiettyyn lupaukseen; edistyksellisen ajattelun ja ajattelun edistyksen lupaukseen.”
Näyttäisi siltä, että 70 vuoden aikana on taas yksi ympyrä sulkeutunut myös yliopistomaailmassa, kun on palattu totuuden säästötalkoisiin, kuten kansallissosialistitkin tekivät.
uutiskirje 
