Pintaa syvemmältä
Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi viisi vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisestä Sudanin alaisuudesta vuosikymmeniä kestäneen vapautustaistelun jälkeen. Mutta tänä vuonna maan pääkaupungissa Jubassa ei juhlita itsenäisyyttä.
”Rahaa tarvitaan muihin tarkoituksiin”, Etelä-Sudanin tiedotusministeri Michael Makuei perusteli viime viikolla.
Nuoret ja hyvännäköiset naiset joutuivat usein kymmenen sotilaan raiskaamiksi.
Öljytuloista miltei täysin riippuvaisen Etelä-Sudanin valtionkassa on tyhjä, sillä taistelut ovat pysäyttäneet öljyntuotannon lähes kokonaan.
Budjettivajettakin suurempi syy juhlien peruuntumiseen on kuitenkin se, ettei itsenäisyyden juhliminen tunnu kovin mielekkäältä.
Maa on vasta toipumassa yli kaksi vuotta jatkuneesta verisestä sisällissodasta, jossa on kuollut arviolta 300 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Viisi miljoonaa eteläsudanilaista on ulkopuolisen ruoka-avun tarpeessa.
Vuoden 2013 lopussa, kaksi ja puoli vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen, virastaan erotettu varapresidentti Riek Machar ja hallituspuolue SPLM:n puoluehallitus arvostelivat presidentti Salva Kiiriä vallan keskittämisestä itselleen ja lähipiirilleen.
Salva Kiir puolestaan syytti entistä varapresidenttiä vallankaappausyrityksestä. Dinka-heimoon kuuluvat presidentinkaartin sotilaat lähtivät Juban kaduille surmaamaan maan toiseksi suurimpaan kansanryhmään nuereihin kuuluvia ihmisiä.
Armeija jakautui kahtia sotilaiden etnisen alkuperän perusteella, ja maa ajautui totaaliseen sisällissotaan.
Monien käänteiden jälkeen Riek Machar palasi tämän vuoden huhtikuussa Jubaan, kun taistelevat osapuolet saatiin suostuteltua yhteishallitukseen Yhdysvaltojen ja naapurimaan Etiopian johtamissa rauhanneuvotteluissa.
Olin tammikuussa 2011 Jubassa, kun eteläsudanilaiset äänestivät maan itsenäisyydestä. Kansanäänestystä juhlittiin karnevaalitunnelmissa. En tavannut viikon aikana ainuttakaan eteläsudanilaista, joka ei kannattanut itsenäistymistä. Maan uskottiin nousevan pian jaloilleen valtavien öljyvarojensa ansiosta.
Heinäkuussa itsenäisyyspäivän aaton karkeloissa pistettiin vielä paremmaksi kuin kansanäänestyksen jälkeisissä kemuissa. Juban sairaalaan tuotiin seuraavana päivänä lähinnä juhlayön jälkeen helteessä pyörtyneitä ihmisiä, kertoi sairaalassa työskennellyt vanha ystäväni Nhial Monykuany.
Nhial oli palannut synnyinmaahansa asuttuaan parikymmentä vuotta Suomessa ja opiskeltuaan täällä lääkäriksi.
Kun väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2013 ja nuer-heimon jäseniä vainottiin Jubassa, Nhial pakeni Etelä-Sudanin pohjoisosiin. Kolme kuukautta myöhemmin saatiin kuulla, että hallituksen sotilaat olivat surmanneet hänet Bentiun öljyalueen lähistöllä yhdessä muiden taisteluja pakenevien siviilien kanssa.
Tekijöitä ei ole edes yritetty saada kiinni.
Tänä keväänä julkaistu YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportti kertoo hallitusarmeijan sotilaiden tekemistä julmuuksista Bentiun öljyalueella. Raportin mukaan hallituksen vastustajiksi epäiltyjä siviilejä on hirtetty, paloiteltu kuoliaaksi, poltettu hengiltä tai suljettu kontteihin ja jätetty tukehtumaan.
Pelkästään Unityn osavaltiossa ainakin 1 300 naista raiskattiin viime vuonna. Erään naisen mies surmattiin ja nainen sidottiin puuhun, jonka jälkeen hänen 15-vuotias tyttärensä joutui kymmenen sotilaan raiskaamaksi.
Toinen nainen riisuttiin alastomaksi maantiellä, jonka jälkeen viisi sotilasta raiskasi hänet hänen lastensa edessä. Usein sotilaat myös sieppasivat naisia seksiorjiksi.
Erään todistajanlausunnon mukaan nuoret ja hyvännäköiset naiset joutuivat usein kymmenen sotilaan joukkoraiskaamiksi. Iäkkäämmät naiset raiskattiin seitsemän tai yhdeksän kertaa.
Raportin mukaan armeijan komentajat kehottivat sotilaita raiskaamaan naisia ja ryöstämään karjaa rahallisen palkkion saannin sijasta.
Miten tällaisesta tilanteesta päästään sovintoon ja maan jälleenrakennukseen? Etelä-Sudanin rauhansopimus tarjoaa ratkaisuksi paikallisten oikeusviranomaisten ja kansainvälisten tuomarien yhteistä tuomioistuinta, totuuskomissiota sekä vahingonkorvauksista päättävää elintä.
Viime kuussa New York Times julkaisi presidentti Salva Kiirin ja uudestaan varapresidentiksi nimetyn Riek Macharin yhteisen kirjoituksen, jossa rauhanprosessiin osallistuneita ulkomaita kehotettiin luopumaan aikeista perustaa sotarikostuomioistuin Etelä-Sudaniin. Rikoksista epäillyt olivat nimittäin yhä aseistettuja ja todennäköisesti jatkaisivat hävitystä välttyäkseen oikeusprosessilta.
Kirjoituksen synnyttämän kohun jälkeen Riek Macharin tiedottajat ilmoittivat, ettei varapresidentti ollut osallistunut artikkelin kirjoittamiseen. Macharin kannattajat ovat nimenomaan vaatineet rikoksiin syyllistyneitä vastuuseen teoistaan.
Lopulta presidentti Salva Kiirin tiedottaja myönsi, että kirjoitus oli laadittu presidentinkansliassa yhteistyössä amerikkalaisen pr-toimiston kanssa.
uutiskirje 
