Turun yliopiston tutkijat Jukka-Pekka Jousilahti ja Mikko Niemelä pitävät Suomea erinomaisena esimerkkinä taloudellisen eriarvoisuuden kasvusta.
He kirjoittavat yliopiston blogissa tuloerojen kasvun olleen Suomessa muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen jyrkkä 1990-luvun lamavuosista 2000-luvun alkuun. Tuloerojen kasvu pysähtyi vasta 2000-luvun alussa, mutta varallisuuserot ovat jatkaneet kasvuaan ja ne ovat selvästi suuremmat kuin tuloerot.
Tutkijat vertaavat vuosia 2009 ja 2013. Sinä aikana kotitalouksien nettovarallisuus kasvoi kaikkiaan 5,6 prosenttia. Kasvu jakautui niin, että kolmen suurimman tulokymmenyksen nettovarallisuus kasvoi 11,8 prosenttia. Muissa tuloryhmissä nettovarallisuus pieneni yhteensä noin 1,5 prosenttia.
Eniten Turun yliopiston tutkijoiden mukaan on kasvanut sijoitusvarallisuuden merkitys, joka on kohdistunut erityisesti suurituloisiin.
Suurituloisimman kymmenyksen varallisuuden kasvu ja erkaantuminen muista tuloryhmistä alkoi jo 1990-luvun puolivälissä.
Rahoitusvarallisuus kasvussa
Suomalaisten kotitalouksien suurin varallisuus koostuu perinteisesti asunnoista, mutta keskimääräisen asuntovarallisuuden osuus on pudonnut vuosien 1987–2013 aikana 79,3 prosentista 68,9 prosenttiin. Samaan aikaan rahoitusvarallisuuden, kuten talletusten ja pörssiosakkeiden, keskimääräinen osuus kotitalouksien kokonaisvarallisuudesta on kasvanut 13,5 prosentista 21,1 prosenttiin.
Eniten Turun yliopiston tutkijoiden mukaan on kasvanut sijoitusvarallisuuden merkitys, joka on kohdistunut erityisesti suurituloisiin. Vuonna 2013 suurituloisimmalla tulokymmenyksellä varallisuudesta yli 40 prosenttia oli rahoitusvarallisuutta ja siitäkin suurin osa osakevarallisuutta.
Verouudistus räjäytti osingot
Tätä selittää tutkijoiden mukaan Suomen talouden avautuminen 1980-luvulla sekä vuoden 1993 pääomaverouudistus, jossa pääoma- ja ansiotulojen verotus eriytettiin. Osinkotulojen verotuksen keventäminen mahdollisti osakeyhtiöiden omistajilleen maksamien osinkojen räjähdysmäisen kasvun.
”Pääomaverouudistuksen, talouden avautumisen ja sijoitusinstrumenttien monipuolistumisen myötä pääomatuloista alkoi muodostua erityisesti ylimpien tuloluokkien keskeisin tulomuoto”, kirjoittavat Jousilahti ja Niemelä.
Varallisuuden jakautumiseen voidaan heidän mukaansa vaikuttaa monin tavoin, jos niin halutaan.
”Asumiseen liittyvän eriarvoisuuden näkökulmasta keskeisiä keinoja ovat kansallisen tason asuntopolitiikka ja asumista koskeva vero- ja sosiaalipolitiikka. Samoin tärkeitä ovat paikallisten elinkeinojen elinvoimaisuus ja niiden edistämiseen liittyvät poliittiset päätökset. Pääomaveroja koskevat päätökset puolestaan vaikuttavat erityisesti rahoitusvarallisuuden ja siinä ilmenevien erojen kehitykseen.”
lehti 