Kansan Uutiset esitteli 25.11. Sirpa Kähkösen uustuotantoa ja siitä lainasin otsikon tälle tarinalleni. Minullekin vuosi 1968 merkitsi ”tankkien kesää”, sillä olin sen vuoden helmikuusta lokakuuhun armeijassa Parolannummen panssarivaunupataljoonassa.
En nyt selosta koko juttua vaan menen itse asiaan. Meille oli opetettu muun muassa, että kun tulee hälytys yöllä, niin ensiksi peitetään tuvan ikkuna viltillä ja sitten vasta aletaan valmistautua ties mihin. Varmana tietona sanottiin, että ainakin kerran tämä järjestetään harjoitusmielessä.
Niinpä eräänä elokuun aamuyönä se toteutui. Viltit ikkunoihin ja pukeutumaan. Emme lähteneet suinkaan aamuteelle, vaan varikolle. Lastasimme panssarivaunuihin kovat panokset, eli 76 millin tykinammukset ja konekiväärien vyöt.
Sitten lähimetsään, jossa naamioimme vaunuja sekä ympäristöämme. Jopa kypärät tahrittiin, etteivät ne kiillä. Odoteltiin, ja saatiin lopulta aamupalaa. Useampi tunti kului, eikä tiedetty mitä tapahtuu seuraavaksi.
Puolenpäivän jälkeen joukkueenjohtaja tuli tietojen kanssa. ”Keski-Euroopassa on sattunut jotain. Ainakin Prahassa on Neuvostoliiton panssarivaunuja kadulla”, hän kertoi.
Me yllätyimme noista tiedoista. Ei tainnutkaan ”hälytysharjoituksemme” olla sattumanvarainen. Olimme olleet uutispimennossa, sillä kasarmille ei tullut päivälehtiä, eikä meillä ollut radiotakaan – saati telkkaria. Niinpä tuon ajan tapahtumat, ja varsinkin spekulaatiot, ovat kirkastuneet vasta jälkeenpäin.
Vävymme on kotoisin Slovakiasta ja olemme tutustuneet hänen vanhempiinsa, vierailleet siellä ja he vuorostaan meillä. Vävyn isää, Dusania, ja minua yhdistää muun muassa aselajimme. Hän oli ollut Tšekkoslovakian armeijassa panssarivaunumiehenä.
Kesällä 2008, heidän vieraillessaan Suomessa, kävimme Parolan panssarimuseossa. Siellä Dusan näki ”oman” vaununsa, T-54:n, osin halkaistuna, jotta koko rakenne on nähtävissä.
Valtava innostus valtasi Dusanin. Kamera kävi ja alkoi slovakiankielinen selvitys perheenjäsenille. Olihan siellä myös PT-76, eli ”minun” vaununi. Siinä me ”jermut” poseerasimme vaunujemme vierellä.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
uutiskirje 
