Itävaltalaisen kulttuurihistorioitsijan Egon Friedellin (1878–1938) ”Uuden ajan kulttuurihistoriassa” luoma käsite ”inkubaatioaika” tarkoittaa aikakautta, jolloin vanha ei enää toimi, eikä uusi aika ole vielä hahmottunut ja jäsentynyt selkeästi.
Elämme hämärän aikaa, jolloin viisauden ja käsityötaidon jumalattaren Minervan mukana kulkevan pöllön on aika aloittaa lentonsa. G.H. von Wrightin mukaan Hegel tarkoitti näillä sanoillaan, että vasta jonkin aikakauden lähestyessä loppuaan voimme ymmärtää sen tarkoituksen ja tosiolemuksen.
Syksyllä 1944 Suomessa elettiin täydellistä inkubaatioaikaa. Äärioikeisto oli 1930-luvulla torjunut pitkälle kehitellyt demokraattiset ideat ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisajatukset. Sodan häviämisen jälkeen näillä äärioikeistolaisilla aatteilla ei ollut enää käyttöä. Muutenkin oikeistolaisten aatteiden vetovoima oli lopahtanut ja elettiin täydellisessä henkisessä, aatteellisessa ja taloudellisessa pattitilanteessa.
Lähes koko 1950-luku kului menneisyyden virheitä pohtiessa. Tästä näkökulmasta katsottuna hyvinvointivaltion rakentaminen oli ainoa mahdollinen ulospääsytie henkisestä ja taloudellisesta umpikujasta.
Edistymisen näkökulmasta Suomessa on jälleen kerran jämähdetty paikoilleen. Todellisuus ei näyttäydy totena, koska poliittiset ja taloudelliset toimintatavat ja päämäärät lähtevät virheellisistä oletuksista ja lähtökohdista. Kamreerimaiseen rahanlaskentaan keskittyvän penninvenytysrationalismin ja valtion omaisuuden tuhoamisen sijaan tarvittaisiin aivan uutta logiikkaa ja taloudellista ajattelua.
Neljäkymmentä vuotta pinnalla ollut uusliberalistinen merirosvologiikka muistuttaa Lewis Carrollin Alice peilintakamaassa -kirjassaan esittämää Töttörömin ja Töttöröön harjoittamaa logiikkaa. Kun Alice sekaantuu sanoissaan, Töttöröm huudahtaa: ”Tiedän kyllä mitä ajattelet, mutta ei se niin ole, ehei.” Töttöröm puolestaan vakuuttaa kaiken olevan päinvastoin: ”Jos olisi niin voisi ollakin, ja jos lienee ollut niin on voinut ollakin, mutta kun kerta ei ole niin ei ole. Se on logiikkaa.”
Jälleen olemme samankaltaisessa inkubaatioajan pattitilanteessa maakunta- ja soteuudistuksen tai pikemminkin hyvinvointivaltion tuhoamisen kynnyksellä, kuten syksyllä 1944 hävityn sodan jälkeen. Nyt tarvittaisiin näkijöitä ja tekijöitä, jotta nämä kristallipalloa 40 vuotta tuijotelleet hämärämiehet ja -naiset voitaisiin vaihtaa ennen kuin Minervan pöllö lehahtaa lentoon.
Juha Drufva
Tampere
uutiskirje 
