Ruton jälkeen
Maailman arvioitu väliluku oli 350–400 miljoonaa, mikä oli vähemmän kuin parisataa vuotta aikaisemmin. Väkiluku oli suunnilleen viisi prosenttia nykyisestä.
Vuosien 1346–1353 musta surma oli vienyt ehkä neljäsosan maailman väestöstä. Eurooppalaisista ruttoepidemia oli tappanut 30–60 prosenttia.
Suurin kaupunki oli Jinling (nykyinen Nanjing), jossa useimpien arvioiden mukaan oli puoli miljoonaa asukasta.
Vuonna MCDXVII eli 1417 saatiin vihdoin lopetettua katolisen kirkon suuri skisma vuonna 1414 aloitetussa Konstanzin kirkolliskokouksessa.
Skisma oli alkanut nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Paavi Gregorius XI siirsi 1377 paavin istuimen Avignonista – jossa se oli ollut vuodesta 1309 – takaisin Roomaan. Avignonissa, Etelä-Ranskassa hallinneet seitsemän paavia olivat tunnettuja erityisestä turmeltuneisuudestaan.
Gregorius XI:n kuoltua 1378 valittiin paaviksi napolilainen Urbanus VI. Häntä kannattaneet kardinaalit tulivat pian katumapäälle ja valitsivat jo muutamaa kuukautta myöhemmin toisen paavin, Klemens VII:n, joka asettui Avignoniin.
Kumpikaan ei antanut periksi, ja he julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Urbanusin ja Klemensin kuoltua heidän seuraajansa jatkoivat skismaa, ja Rooman paavin lisäksi oli siis Avignonissa anti- eli vastapaavi.
Keskiajan ihmisille skisma oli kova paikka. Olihan paavi Jumalan edustaja maan päällä, ja ihmisten oli vaikea ajatella taivaan valtakunnan avaimia jaettuna kahteen paikkaan.
Pohjimmiltaan kiista ei ollut opillinen, vaan osa eurooppalaista valtapolitiikkaa. Maat jakautuivat Avignonin ja Rooman kannattajiin, jotkut vaihtelivat puolta.
Suomi oli voittajan rinnalla, sillä osana Ruotsia olimme tiukasti Rooman leirissä.
Skisma yritettiin ratkaista Pisan kirkolliskokouksessa 1409, mutta homma menikin entistä hullummaksi. Lopputuloksena kilpailevia paaveja olikin jo kolme.
Konstanzissa sekä Pisan että Rooman paavit suostuivat eroamaan ja tilalle valittiin marraskuussa 1417 Martinus V. Avignonin paavi Benedictus XIII ei sopuun taipunut, mutta koska vain hänen kotimaansa Aragonia enää tuki häntä, katsotaan skisman päättyneen.
Lollardit ja talonpoikaiskapinat
Konstanzin kirkolliskokous oli 1415 eliminoinut tšekkiläisen ”esiprotestantin”, kirkon uudistamista vaatineen Jan Husin.
Hus oli houkuteltu Konstanziin lupaamalla taata hänen turvallisuutensa. Hus kuitenkin todettiin kerettiläiseksi ja luovutettiin maalliselle oikeudelle, joka poltti hänet roviolla. Husin kannattajat vain sisuuntuivat tästä, ja muutaman vuoden kuluttua puhkesivat Böömissä hussilaissodat.
Englannissa sen sijaan saatiin tukahdutettua vastaava esiprotestanttinen liike, kun lollardien johtaja John Oldcastle teloitettiin kerettiläisenä joulukuussa 1417.
Oldcastle oli onnistunut pakenemaan Lontoon Towerista ja hän johti kapinaa kuningasta vastaan. Oldcastlen kuoleman jälkeen lollardit painuivat maan alle.
Tunnetuin lollardi John Wycliffe oli kuollut 1384.
Lollardeilla oli kytkentä Englannin suureen talonpoikaiskapinaan 1381. Vaikka Wycliffe ei kapinaa kannattanutkaan, oli kapinallisten johtaja John Ball lollardi. Ball saarnasi uskonnolliselta pohjalta taloudellista eriarvoisuutta vastaan.
Euroopassa oli vajaan sadan vuoden aikana vuoteen 1417 mennessä ollut merkittäviä talonpoikaiskapinoita Englannin lisäksi ainakin Flanderissa, Virossa ja Ranskassa. Myöhemmän tutkimuksen mukaan niiden johtajat olivat yleensä aikansa keskiluokasta, mutta yhteistä niille oli feodaalisen järjestyksen vastustaminen.
Amiraali Zheng lähti Afrikkaan
Toisella puolella maailmaa aloitti 1417 kiinalainen tutkimusmatkailija Zheng He siihen asti pisimmän matkansa, joka seuraavien kahden vuoden kuluessa vei hänet aina Afrikan itärannikolle, Mogadishuun ja nykyiseen Keniaan asti.
Zheng syntyi kiinalaiseen hui-vähemmistökansaan kuuluvana vuonna 1371 nimellä Ma He. Hän oli islaminuskoinen. 1380-luvulla hänet kastroitiin ja vietiin keisarin hoviin eunukiksi. Aikaa myöten hän sukunimen Zheng saaneena nousi amiraaliksi.
Ennen vuoden 1417 matkaa hän oli tehnyt jo neljä laajaa tutkimusmatkaa Sundasaarille, Intiaan ja Persianlahdelle.
Zheng matkasi valtavilla, kymmenien alusten ja kymmenientuhansien miesten laivastoilla. Retkien tarkoitus ei ollut alueiden valloittaminen, vaan Kiinan mahdin osoittaminen, diplomatia ja kaupankäynti. Viestin selventämiseksi laivoilla toki oli mukana vahva sotaväki.
Zhengin laivat olivat paljon suurempia kuin mitä eurooppalaiset pystyivät siihen aikaan rakentamaan ja mahdollisesti jopa historian suurimpia puisia laivoja. Suurimmat niistä olivat vähintään 120 metriä pitkiä, niissä oli neljä kantta, kaksinkertainen runko ja laipiot.
Chimalpopoca seurasi Huitzilihuitlia
Vuonna 1417 Chimalpopoca (”Savuava kilpi”) nousi Tenochtititlánin kuninkaaksi. Chimalpopoca oli Tenochtitlánin kolmas tlatoani (kuningas) ja seurasi isäänsä Huitzilihuitlia.
Tenochtitlán oli perustettu 1325 Texcoco-järven saarelle, nykyisen Mexico Cityn (Ciudad de México) historiallisen keskustan paikalle. Järvi on myöhemmin kuivunut.
Tenochtitlán oli mexica-kansan pääkaupunki ja se oli kasvanut nopeasti. Samalla oli kasvanut mexicojen vaikutusvalta, ja heistä tuli myöhemmän asteekkivaltakunnan hallitseva luokka.
Asteekkivaltakunnan varsinaiseksi perustamisvuodeksi lasketaan 1428, jolloin Chimalpopocan seuraaja Itzcoatl oli perustamassa Tenochtitlanin, Texcocon ja Tlacopanin kolmiliittoa. Nimitystä asteekki (aiemmin suomeksi atsteekki) ei valtakunnasta kuitenkaan tuolloin käytetty, vaan tämä oli yleisnimi nahuatlia puhuville kansoille.
Tällaista oli nykypäivän uutisten polttopisteissä
Zimbabwessa elettiin muinaisen Zimbabwen kuningaskunnan huippuaikaa. Valtakunnan keskus oli kivistä rakennettu Suur-Zimbabwen kaupunki, jossa arvioidaan enimmillään olleen 18 000 asukasta.
Kun eurooppalaiset 1870-luvulla löysivät Suur-Zimbabwen rauniot, he eivät voineet uskoa sitä mustan afrikkalaisen korkeakulttuurin saavutukseksi. Sitä väitettiin tarujen Saban kuningattaren kaupungiksi. Vaikka tästä myytistä luovuttiin myöhemmin, niin vielä vuosien 1965–1980 Rhodesian valkoinen hallitus väitti muinaiskaupunkia valkoihoisten rakentamaksi.
Katalonia oli osa Aragonian kuningaskuntaa. Katalonian länsipuolella sijaitsevan Aragonian lisäksi valtakuntaan kuuluivat entiset Valencian, Mallorcan, Sardinian ja Sisilian kuningaskunnat.
Jerusalem kuului Kairosta johdettuun mamelukkien sulttaanikuntaan. Lähes kaikki juutalaiset oli karkotettu kaupungista jo 1200-luvulla. Kristitty Pyhän haudan ritarikunta sai yhä olla Jerusalemissa.
Koreassa oli vallassa Joseon-dynastia. Kuningaskunnan pääkaupunki oli parikymmentä vuotta aikaisemmin siirretty Kaesongista Hanseongiin (nykyinen Soul) ja viralliseksi ideologiaksi määrätty konfutselaisuus, mikä heikensi buddhalaisten valtaa ja vaurautta.
Korea oli muodollisesti Kiinan vasallivaltio, mutta käytännössä itsenäinen.
Nykyisen Syyrian alueella Aleppossa nyljettiin 1417 elävältä runoilija Imadaddin Nasimi. Tuomio tuli harhauskoisuudesta, sillä Nasimi (tunnetaan myös nimellä Nesimi) kuului suufilaiseen hurufiittien lahkoon.
Nasimi kirjoitti azeriksi, persiaksi ja arabiaksi. Hänellä on ollut suuri vaikutus myöhempään turkkilaisten kielten runouteen, ja erityisesti Azerbaidžanissa häntä kunnioitetaan suurmiehenä. Nasimin haudasta tuli pyhiinvaelluskohde.
Britanniaa ei tuolloin vielä ollut. Englannissa kuitenkin oli brexit-henkeä, kun kuningas Henrik V alkoi vuonna 1417 käyttää kirjeenvaihdossaan englantia. Noin 350 vuotta aiemmin tapahtuneesta normannivalloituksesta lähtien oli ranska ollut hallinnon kieli.
Kuningasta piti kiireisenä vuonna 1337 alkanut, Ranskassa käyty satavuotinen sota – jota ei tuolloin tietenkään vielä nimitetty satavuotiseksi sodaksi ja joka itse asiassa kesti 116 vuotta. Vuonna 1417 englantilaiset valtasivat Caenin edetessään kohti koko Normandian valtaamista.
Turkissa oli ottomaanivaltakunta päässyt takaisin jaloilleen vuosisadan alun sekasortoisen kauden jälkeen, johtajanaan 1413 sulttaaniksi noussut Mehmed I. Sulttaanilla oli kuitenkin huolenaan nykyisen Bulgarian Dobrujassa 1416 alkanut kapina. Sitä johti mystikko Seyh Bedreddin, joka halusi yhdistää islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden sekä perustaa vapaiden talonpoikien valtakunnan.
Suomi-miinus 500: Viisisataa vuotta ennen itsenäistymistään Suomi kuului Ruotsiin, joka yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa muodosti Kalmarin unionin. Kaikkien näiden kuninkaana oli Eerik Pommerilainen.
Suomen tärkein kaupunki oli Turku, jossa oli parituhatta asukasta. Pohjoismaisessa mittapuussa kaupunki oli suuri – esimerkiksi Tukholmassa oli viitisentuhatta asukasta.
Zimbabwe eli huippukauttaan.
Aikaisemmissa vuosilehdissä on tarkasteltu uutisvuosia 1013, 1114, 1215 ja 1316:
Ruton jälkeen
Maailman arvioitu väliluku oli 350–400 miljoonaa, mikä oli vähemmän kuin parisataa vuotta aikaisemmin. Väkiluku oli suunnilleen viisi prosenttia nykyisestä.
Vuosien 1346–1353 musta surma oli vienyt ehkä neljäsosan maailman väestöstä. Eurooppalaisista ruttoepidemia oli tappanut 30–60 prosenttia.
Suurin kaupunki oli Jinling (nykyinen Nanjing), jossa useimpien arvioiden mukaan oli puoli miljoonaa asukasta.