KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Otso Kantokorpi: Tutulta tuntuu

Otso Kantokorpi
4.3.2018 15.00

Vanhempani ovat kuvataiteilijoita, mutta molemmat ovat toimineet myös kuvisopettajina. Lapsuuteni oli siis varsin keskiluokkainen ja turvallinen, tietystä ilmapiirin boheemiudesta huolimatta ehkä jopa pikkuporvarillinen. Vaurautta ei koskaan ollut, mutta tuli sitä ulkomaillakin käytyä.

Pitkään venynyt ja mihinkään johtamaton opiskeluaikanikin oli auvoista. Tein kuitenkin töitä melkein koko ajan. Tuli aikoinaan 1970–80-lukujen taitteessa ostettua stereotkin, jotka maksoivat noin kolmen kuukauden palkan. Se oli jotensakin ihan luonnollista. Nyt oikein naurattaa ajatus siitä, että voisin edes kuvitella ostavani yli kymmenentuhannen euron stereot.

Kyse on varmaan priorisoinneista, mutta on joitain outoja muutoksiakin tapahtunut.

ILMOITUS
ILMOITUS
Iso osa meistä on eriarvoistuvan Suomen uhreja, mutta meillä on sekä yhteisiä intressejä että joukkovoimaa.

Olen kaikilla mahdollisilla mittareilla menestynyt työssäni kirjoittajana, mutta samalla olen vuosi vuodelta köyhtynyt. Sairauslistani on aika pitkä ja esimerkiksi viime vuonna jouduin alkuvuodesta – ennen kuin omavastuu tuli täyteen – tilanteeseen, jossa jouduin miettimään ostaisinko ruokaa vai kalliita lääkkeitä. Pari kertaa lääkkeet saivat jäädä odottamaan – rööki ja viini eivät kuitenkaan päässeet koskaan loppumaan.

Priorisoinneista tässäkin on kyse, vaikka ei sitä ikään kuin saisi tunnustaa, eivätkä viranomaiset sitä koskaan ymmärtäisi. Näissä priorisoinneissa on kyse varmaankin siitä, että sitä haluaa tuntea olevansa edes jotenkin oman itsensä herra ja tuntea edes illuusion mielekkäästä elämästä.

Baarissa kohtalotovereiden kanssa tuo illuusio kummasti vahvistuu. Joku vielä vippaa minulta kaksikymppiä ja sitten joskus minä Antilta jopa viisikymppiä. Kaikki maksavat vippinsä takaisin kohtuullisen säntillisesti. Tämäkin on ollut minun arkeani, ja varsinkin jaettuna usein mielekkään tuntuista.

Muutama vuosi sitten aloin miettiä tulevia eläkepäiviäni, ja tajusin yllättäen, että eläkekertymäni ei riittäisi edes vuokraan. Vieläkään en jaksa huolestua asiasta hirveästi, vaikka eräs eläkkeellä oleva ystäväni sai vähän aikaa sitten häädön maksamattomien vuokrien takia. Istun minä vieläkin hänen kanssaan oluella, eikä hän osoita mitään kuolemisen merkkejä. Kaikkeen tottuu. Arkea sekin.

Ammattini myötä iso osa ystävistäni, kavereistani ja tuttavistani on taiteilijoita. Nyt kun mietiskelen kuluneita vuosia, tajuan että viimeiset kymmenen vuotta olen todistanut sitä, miten he köyhtyvät koko ajan. Mutta jotenkin he keplottelevat, jatkavat elämäänsä ja pysyvät myönteisinä, rakastavina ja välittävinä kanssaihmisinä. Arkea sekin.

Kaikki tämä vilahteli mielessäni kuin filminauhana, kun katselin Suomen valokuvataiteen museon tuoreinta näyttelyä Tuntuuko tutulta? – valokuvia suomalaisesta arjesta (20.5. saakka). Näyttely on täynnä ulkoisesti melko ankeaa arkea, mitä suurin osa kuvista dokumentoi.

Samalla se todistaa voimallisesti siitä, mikä ihmisiä köyhyydessä ja syrjäytymisessä kannattelee, miten tärkeitä pienetkin asiat voivat olla. Lapset, omaiset, ystävät ja harrastukset ovat usein se tärkein asia, miksi elämä tuntuu kuitenkin mielekkäältä.

Näyttely on oivaltavasti rakennettu: mukana on tasaveroisesti sekä terävää nykytaidetta että harrastelijoiden kuvia. Ja ennen kaikkea on rakennettu pidempää kaarta ottamalla mukaan museon kokoel-mista 1950–2000-lukujen suomalaista arkea dokumentoivaa valokuvaa.

Klassikoiden lista on mittava: Helvi Ahonen, Caj Bremer, Helge Heinonen, Ismo Hölttö, Per Olov Jansson, Ben Kaila, Raakel Kuukka, Eino Mäkinen, Kalervo Ojutkangas, Mikko Savolainen, Tapio Vanhatalo ja Pekka V. Virtanen.

Nykykuvaajista – tosin on huomattava, että osa kokoelmien kuvaajistakin on vielä varsin vireästi toiminnassa – mukana ovat Pira Cousin, Aimo Hyvärinen, Susanna Juvakka, Taru Leinonen, Pasi Räsämäki, Arto Timonen, Adolfo Vera, Hannu Väisänen, Mikko Waltari ja Saana Wang. Osa amatöörejä, osa valokuvataiteilijoita ja osa valokuvaajia.

Ratkaisu tuntuu jopa nerokkaalta, koska nämä luokittelut menettävät nopeasti merkityksensä, kun katsojana alkaa uppoutua kuvaajien tarinoihin. Ensin voi tuntua siltä, että samastuminen esimerkiksi muinaisiin pienviljelijöihin ei ole ihan helppoa, koska eihän semmoisia juurikaan enää ole.

Lopulta tietty yleisinhimillinen myötäelämisen tunne vie mukanaan: samanlaista arjessa selviytymistähän nykyihmisen elämä on. Lapset ovat yhtä tärkeitä 2000-luvulla kuin olivat 1950-luvullakin.

Itse asiassa minulle kävi näyttelyssä tosi oudosti. Olen jo pitkään suhtautunut skeptisesti johonkin kansakuntaa yhdistävää kokemukseen, joka tekisi meistä yhtä. Nyt aloin yllättäen katsoa sekä historiallisia kuvia että nykyhetkeä, vaikkapa omaa elämäänsä dokumentoineen fibromyalgiaa sairastavan amatöörikuvaajan Susanna Juvakan kuvaa keittiön pöydästä, jolla lapset ovat käyneet jugurttisotaa kuin uusin silmin.

Kyllä sieltä löytyy se suomalainen sielu. En välttämättä tiedä, mikä siinä on erityisen suomalaista, mutta yksi yhteinen nimittäjä ainakin on: kyky löytää elämän mielekkyys ja pärjätä tavalla tai toisella.

Kaksikymmentä vuotta sitten olisin varmaankin ollut taipuvainen ajattelemaan, että vaurastumme koko ajan ja elämämme keskiluokkaistuu lujaa vauhtia. Nyt tiedän, että näin ei ole.

On siis ehkä sittenkin olemassa me. Iso osa meistä on eriarvoistuvan Suomen uhreja, mutta meillä on sekä yhteisiä intressejä että joukkovoimaa. Meillä on myös yhteistä historiaa. Siitä voi saada sekä muutokseen tarvittavaa kiukkua että voimaantumista. Tässä valokuvalla on taatusti roolinsa.

Ainakin minä koin tuon voimaantumisen ja kanssaihmisiä kohtaan suuntautuvan rakkauden tavattoman voimakkaasti.

Nyt se pitäisi vain osata valjastaa paremman elämän tekemiseen.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Uusia maailmoja tehdään vanhan raunioissa.

Pontus Purokuru: Meistä jää hienot rauniot

Voimakkaita eksploitatiivisia aineksia sisältävä ranskalaiselokuva Titane kerää kiitosta maailmalla.

Pimeän elokuvateatterin lattia sotkeutuu verestä – Elämää suuremmat roskaelokuvat

Demokratian aseellisen puolustamisen suurin riski on siinä, että sen ensimmäinen uhri on demokratia itse, kirjoittaa Teppo Eskelinen esseessään

Euroopan keskuspankin mandaatti on ylläpitää hintavakautta.

Keskuspankeista pitääkin puhua ja niiden tarkoitusta pohtia, jos hyvinvointi ja ympäristö kiinnostaa

Uusimmat

Merja Kyllönen

17 miljoonaa maakuntalennoille: ”Turvaa alueiden kehittymisen”

Lisäbudjetissa siirretään noin 30¿000 hehtaaria valtion metsiä talouskäytöstä suojelun piiriin.

Vaalikauden viimeisessä lisäbudjetissa rahaa hoitovelan purkamiseen, sähkötukeen ja metsien suojeluun

Vakuuttaminen ei ratkaise ongelmaa, sillä lemmikkivakuutusten omavastuuosuudet ovat verraten korkeat, Anna Kontula sanoo.

Eläinlääkärikulut huomioitava toimeentulotuessa, Anna Kontula esittää

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Teollisuusliiton Lehtonen sovintoesityksen hylkäyksestä: ”Luvut eivät maistuneet keskinäisissä neuvotteluissa, miksi ne olisivat maistuneet nyt”

 
02

Kuluvalla viikolla on yksi selkeästi tärkein asia eduskunnassa

 
03

Hallitus lupasi kääntävänsä politiikan suunnan – Pysyviä parannuksia on tehty, mutta vasemmiston pitää silti vaatia enemmän

 
04

Kiky-sopimus täyttää seitsemän vuotta – keskituloinen duunari maksanut tuhat euroa työnantajalle kuuluneita maksuja

 
05

Lakot alkoivat ja lisää tulee, koska työnantajat eivät ole valmiita sopimaan

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Kokoomuksen indeksijarru kasvattaisi eläkeläisköyhyyttä ja tuloeroja, varoittaa Eläkeläiset ry

02.02.2023

Puolueiden talousohjelmat kertovat ideologian paluusta politiikkaan – saadaanko uutta hallitusta näillä eväillä edes heinähelteillä?

02.02.2023

Kokoomuksen etumatka puolittui kahdessa kuukaudessa Ylen mittauksissa

02.02.2023

Etätyö yleistyy ja ilmaistyö uuvuttaa – Lohikoski ja Myllykoski päivittäisivät työlainsäädäntöä

01.02.2023

Eduskunta hyväksyi translain äänin 113–69

01.02.2023

SDP torjuu leikkaukset, luottaa sopeutuksessa tulevaisuusinvestointeihin ja veropohjan tiivistämiseen

01.02.2023

”Suomen etu” – Kokoomuksesta toivotetaan vasemmistoliitto oppositioon

01.02.2023

Kansanedustajan mielestä kaupan palkalla on vaikea tulla toimeen: ”Entisenä myyjänä ymmärrän”

01.02.2023

Arviointineuvosto: Sopeuttamisessa tarkasteleva myös tuloja – nostaa esille listaamattomien yritysten osinkoverohuojennuksen

01.02.2023
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Digilehden tai näköislehden aktiivinen tilaaja! Tunnuksesi on siirretty uuteen järjestelmään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään