”Pitää olla oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja kuulla, mitä heillä on asiaa”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Maalikamerankäyttäjä Juha-Pekka Reijonen kävelee hakemaan kahvia tuomaritornin alakerrassa, mutta kahvimaitoa ei tahdo löytyä.

– Tuossa se on vasemmalla. Kyllä minä luulin, että sinä nimenomaan tuonne vasemmalle katsoisit, Joensuun raviradan toimitusjohtaja Pasi Pykäläinen virnuilee.

Maalikamerankäyttäjänä raviradalla pian kaksi vuosikymmentä työskennelleen Reijosen vasemmistolaisuus ei ole mikään salaisuus. Ja muitakin poliitikkoja löytyy tuomaritornista. Raviselostaja Lauri Hyvönen on SDP:n varavaltuutettu Joensuussa.

– 70-luvulla olisi varmaan enemmän ihmetelty, että mikä marksilaanen se tämä on. Joskus vanhat papat tulee kertomaan, että ei tämä sinun kommunismisi toimi. Mie hymyilen niille samalla tavalla kuin vaaliteltalla, ja toivotan hyvää päivänjatkoa, hän naurahtaa.

Reijosen työ vaikuttaa helpolta. Kun hevoset tulevat maaliin, hän painaa napin pohjaan ja kun ne ovat ylittäneet maaliviivan, hän nostaa sormen napilta. Sitten kuvista katsotaan sijoitukset.

Homma vaatii sekä hermoja että teknistä osaamista. Kamera on pienehkö keltamusta loota, joka ei näytä paljon miltään, mutta se maksaa hyvän henkilöauton verran. Reijonen virittelee sen paikalleen joka kerta ennen raveja. Kamera on suunnattava tarkasti, jotta kuvat ovat luotettavia. Lisäksi kuva-asetuksia on säädettävä koko ajan valo-olosuhteiden mukaan.

Totossa liikkuu paljon rahaa, joten kuluttajansuojan on oltava hyvä. Henkilökuntaan on voitava luottaa. Pohjois-Karjalassa on Reijosen lisäksi yksi pätevä maalikameran käyttäjä.

– Yleensä maalikameran käyttäjät ovat viilipyttyporukkaa. On pakko olla jos palkinnotkin voivat olla kymppitonnien luokkaa tai enemmänkin. Olen kouluttanut muutamia tyyppejä ja kaikista ei tähän ole ollut.

Koelähtöjen aikana väkeä valuu hiljalleen raviradalle. Osa suuntaa terassille ja osa asettuu nurmikolle. Nuorempien ohjastajien ponilähtö vetää jo jonkin verran yleisöä.

– Muusta vedonlyönnistä toto-pelaamisen erottaa se, että tietyllä tapaa sisäpiirin tiedon käyttö on ihan sallittua. Voi käydä tallilla juttelemassa. Vaatii neljästä viiteen vuotta, että tähän touhuun pääsee kunnolla mukaan, Reijonen kuvailee.

Reijonen kertoo, että hänellä kiinnostus raveihin heräsi työn myötä. Lukioikäisenä töihin tullessa kiinnosti raha. Jos hän ei ole raveissa tuomaritornissa, hän on luultavasti terassilla asiakkaana. Totoamiseen menee pari kymppiä kuussa, joten uhkapelaaminen ei ole se pääsyy.

– Ensin kiinnostuu jostain tietyistä hevosista. Sitten huomaa seuraavansa joitakin ohjastajia. Loppujen lopuksi se menee siihen, että tunnistaa ohjastajat ajovärien perusteella, hän sanoo.

Kun hevoset tulevat maaliin, nappi pohjaan, ja kun ne ovat ylittäneet maaliviivan, sormi napilta. Juha-Pekka Reijosen työ näyttää helpolta, mutta hermoja se vaatii. Kuva: Pasi Huttunen

Halonen herätti politiikkaan

Neljättä kauttaan Joensuun vasemmiston puheenjohtajana toimivalle Reijoselle vasemmistolaisuus on ravihommia uudempi asia. Teini-iän kapinavaiheessa isän demarius ja äidin kommunismi naurattivat. Oli hilkulla, ettei hän tempautunut mukaan Joensuussa 90-luvulla velloneeseen äärioikeistolaiseen liikehdintään. Hänen silloinen paras kaverinsa liikkui skiniporukoissa.

– Onneksi en ymmärtänyt niistä asioista mitään. Kun meni kaverin luo ja siellä oli seinällä kelttiristi väreissä punainen, musta ja valkoinen, niin mie vaan katoin, että tämmöinen sisustustarvike.

Presidentinvaalit vuonna 2006 herättivät hänessä uinuneen yhteiskunnallisuuden.

– Olin 16, joten en voinut äänestää, mutta Tarja Halosella oli paljon hyviä mielipiteitä. Aloin pohtimaan, mistä taustasta olen kotoisin. Olenko rikas vai köyhä, mitkä ovat tärkeitä asioita.

Halosen teemat suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta ja ympäristöstä purivat nuoreen mieheen, jolla oli koulussakin hankalaa.

– Päädyin hiukan paksumpana poikana koulukiusatuksi. Aloin kyseenalaistaa valtarakenteita. Miusta kuoriutui nuori ja vihainen mies.

Oikeisto on onnistunut omimaan ja muotoilemaan vapauden käsitteen.

Reijosta ärsyttivät rikkaat ja vanhat miehet, jotka pyörittivät maailmaa. Maailmankatsomus hyppäsi pitkälle vasempaan laitaan.

– Perustettiin Viljami Vaskosen ja Touko Aallon kanssa Kommunistisen nuorisoliiton paikallisosasto. Pyöritettiin sitä aikamme täällä, mutta sitten Touko muutti pois Joensuusta ja mie menin armeijaan.

Touko Aallon politiikka vihreiden puheenjohtajana on kaukana laitavasemmistolaisesta. Vaskonen ja Reijonen ovat puolestaan siirtyneet vasemmistoliittoon. Reijonen oli hetken aikaa sopimussotilaana varusmiespalveluksen jälkeen. Valinnassa sotilasuran ja politiikan välillä sai armeija jäädä.

– Armeijassa oli aikaa lukea paljon ja arvot pehmeni. Puolisen vuotta kotiutumisen jälkeen liityin vasemmistoliittoon.

Ilmaherruus oikeistolla

Vasemmisto tuntuu karkoittaneen sekä duunarimiehet että vihaiset nuoret miehet. Kuppiloiden ja bittiavaruuden ilmaherruus on oikeistopopulisteilla. Ratkaisuja ongelmiin haetaan enemmänkin paluusta menneeseen, rajojen sulkemisesta ja kurin koventamisesta kuin vasemmistolaisista teemoista.

– Kun menet uutispalstalle, jossa uutisoidaan, että kevään ensimmäiset leskenlehdet ovat nousseet, puhutaan kommenteissa Suomeen tulevista maahanmuuttajista.

Iso osa ongelmaa on siinä, että oikeisto on onnistunut omimaan ja muotoilemaan vapauden käsitteen.

– Oikeistolle vapaus on vapautta tehdä jotain ja tätä he markkinoivat paljon. Miten voit olla vapaa, jos ei ole rahaa mennä vaikka yliopistoon, jossa lukukausimaksu on tuhansia euroja vuodessa, Reijonen puuskahtaa.

– Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että siinä vaiheessa kun he ovat käyneet peruskoulun ja ammattikoulun, päässeet lääkäriin tarvittaessa, heihin on pumpattu aika paljon verorahaa.

Toisinaan todetaan, että vasemmistosta on tullut liian akateeminen, mutta se on yksinkertaistava väite.

– Jos vasemmisto on liian akateeminen, niin sittenhän on onnistuttu. Duunarikakaratkin on saatu herrojen kouluun, hän naurahtaa.

”Jos juttuja keksitään pelkästään omalla porukalla, voi silloin puhua jo kuplasta.”

Lopulta kyse on siitä, kuinka sanoma muotoillaan ja ihmiset kohdataan aidosti.

– Olin viime kuntavaalien aikaan yläkoululla panelistina. Piti puhua heille tärkeistä asioista kiinnostavalla tavalla. Esimerkiksi asuntopolitiikassa oma asunto on pian tärkeä asia, ja päätökset asuinrakentamisesta pitää siksi tehdä nyt. Taisin saada siellä koulun varjovaaleissa 92 prosenttia äänistä, Reijonen kertoo.

– Pitää olla oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja kuulla, mitä heillä on asiaa. Ei voi olla peruspoliitikko, joka tulee kertomaan itsestään ja omasta ohjelmastaan. Jos juttuja keksitään pelkästään omalla porukalla, voi silloin puhua jo kuplasta.

Hillotolpasta tuli vitsi

Kuntavaaleissa vuonna 2017 oli monella pikkutorilla silmiinpistävää, että ainoa teltta oli perussuomalaisten. Osa puolueista on hukannut ymmärryksen jalkatyön tärkeydestä. Jytkyjen tuomalla rahalla sai paljon makkaraa. Tappiin asti yksinkertaistettu populismi oli helppo tarjoilla sen höysteeksi.

Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Timo Soinin hillotolpasta, ravitermistössä raviradan maaliviivan kohdalla olevasta paalusta, on tullut poliittisesta opportunismista kertova vitsi. Perussuomalaisten hajoaminen on vasemmistolle tilaisuus.

– Meidän pitää selkeyttää kaavaa: jos vasemmisto ei ole näkynyt tarpeeksi, meillä pitää olla jalkatyötä jos muilla on rahaa, Juha-Pekka Reijonen sanoo.