Suomen perustulokokeilu kuivahti kokoon. Vielä vuoden 2018 loppuun kokeiluun valitut saavat 560 euron vastikkeettoman perustulon kuukaudessa. Lyhyeksi jääneelle kokeilulle käy ensi vuoden alussa kuten monelle muullekin nykyhallituksen hankkeelle eli se haudataan hiljaisuudessa.
Torsoksi jäävää perustulokokeilua johtaa Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas. Hänen mukaansa jo aikataulu projektin aloittamiselle oli painajaismainen. Nordic Work Life 2018 -konferenssissa Suomen kokeilusta puhunut Kangas kertoi, miten joutui taistelemaan virkamiehiä vastaan, vakuuttamaan skeptiset ministerit ja riitelemään laajempia seurauksia pelänneen EU:n kanssa.
Kankaan mukaan perussuomalaiset olivat hyvin huolissaan pakolaistulvasta, johon kuin ”mannana taivaasta” satava perustulo johtaisi. Alkuperäiset suurisuuntaiset suunnitelmat – jopa sadantuhannen ihmisen kansalaispalkkakokeilu – kariutuivat lopulta byrokraatteihin ja byrokratiaan. Kaksivuotista kokeiluaikaa ei jatkettu.
Lopetuspäätös on osoitus Suomen hallituksen ”aktivointipolitiikasta”, johon sanktiot ja työttömyysturvan vastikkeellisuus istuvat luontevammin kuin kansalaisten toimeentulon turvaaminen perustulolla.
Ilmaisen rahan on pelätty turmelevan köyhät
Ajatus kansalaisen toimeentulon turvaavasta perustulosta on vanha. Nature-lehdessä Carrie Arnold mainitsee idean olevan peräisin valistusfilosofeilta. Thomas More haaveili siitä Utopia-kirjassaan 1500-luvulla. Rutger Bregman toteaa 2018 julkaistussa teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille, että perustulo tulisi halvemmaksi kuin nykyiset mallit, joissa rahat hupenevat tuen saajien valvontaan.
Ajatus kansalaisille maksettavasta, milloin kansalaispalkaksi, milloin perustuloksi kutsusta vastikkeettomasta rahasta on tyrmätty monelta taholta. Toisaalta se on myös kiehtonut monia poliitikkoja Franklin D. Rooseveltista Bernie Sandersiin ja Li Anderssoniin. Viimeisimpiä perustulon kannattajaksi ilmoittautuneita ovat eräät maailman rikkaimpiin kuuluvat ihmiset, kuten Facebookin perustaja Mark Zuckerberg.
Suomen hallituksen politiikkaan sanktiot ja työttömyysturvan vastikkeellisuus istuvat luontevammin kuin kansalaisten toimeentulon turvaaminen perustulolla.
Syyt sekä perustulon vastustamiseen että kannattamiseen vaihtelevat. Pääsääntöisesti konservatiivipoliitikot ovat vastustaneet ajatusta ”ilmaisesta rahasta”, jonka ovat arvelleet vievän ihmisiltä työhalut.
Myönteisesti perustuloon suhtautuneet konservatiivit, kuten kovista otteistaan tunnettu entinen brittipääministeri Margaret Thatcher, ovat vedonneet säästämiseen. Pieni perustulo tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin kalliina pidetyn hyvinvointivaltion ylläpito.
Vastustajilta puuttuvat uskottavat perustelut
The Economist -lehdessä yksi Basic Income Earth -verkoston perustajista ekonomisti, professori Guy Standing kirjoittaa, että pääsyyt kannattaa perustuloa ovat eettisiä ja liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yksilönvapauteen ja perusturvaan. Poliittisen oikeiston viljelemässä vapausretoriikassa jää Standingin mukaan ymmärtämättä, että taloudellinen turvattomuus estää rationaalisten valintojen tekemisen.
Edistykselliset poliitikot perustelevat myönteistä perustulokantaansa köyhyyden vähentämisellä ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan perustulolla parannettaisiin ihmisten autonomiaa ja toimeentuloa, vähennettäisiin byrokratiaa ja vapautettaisiin ihmisten voimavarat työhön, yrittämiseen ja vapaaehtoistoimintaan.
Suomalaiset sosiaalidemokraatit korostavat perinteisesti työtä ihmisten toimeentulon lähteenä. Keväällä esitetyn yleisturvamallin yhteydessä puheenjohtaja Antti Rinne tyrmää perustulon vaatiessaan, että sosiaaliturvan täytyy sisältää tarveharkintaa.
Perustuloa on vastustettu myös siksi, että sen on väitetty romahduttavan hyvinvointivaltion. Guy Standing kommentoi väitettä Guardianissa kesäkuussa 2018 toteamalla, että esimerkiksi Britanniassa rikkaiden ja korporaatioiden 400 miljoonan punnan vuosittaiset verohelpotukset riittäisivät kattamaan perustulosta koituvat kulut. Viime kädessä kyse on prioriteeteista, Standing kirjoittaa.
Kokeilu lopetettiin ideologisista syistä
Suomessa ainakin Osmo Soininvaara on ehdottanut perustulomalliksi niin sanottua negatiivista tuloverotusta, jossa tietyn tulorajan alittavat saavat valtiolta tukea elämiseensä. Negatiivista tuloverotusta kokeiltiin 1960–70-luvun Yhdysvalloissa. Kokeilun kariutumisen yksi syy oli erään kokeilualueen avioerolukujen kasvu, josta poliitikot päättelivät perustulon olevan turmioiksi amerikkalaiselle perhe-elämälle.
Toinen pienimuotoinen perustulokokeilu tehtiin Kanadassa, Dauphin pikkukaupungissa. Mincomeksi kutsutussa kokeilussa kaupungin köyhimmät asukkaat saivat vuosina 1974–1978 kuukausittain šekin, jonka saivat käyttää kuten parhaaksi näkivät.
Tutkijat keräsivät tietoa Mincomen vaikutuksista muun muassa ihmisten työssäkäyntiin, ravintoon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Ennen kokeilun loppumista sekä taloudellinen että poliittinen tilanne muuttuivat ja analysoinnin sijaan valtava määrä kerättyä dataa kärrättiin varastoon. Mincomen raakatiedon pelasti lopulta Manitoban yliopiston tutkija Evelyn Forget.
Analyysissa paljastui esimerkiksi, että verrattuna muihin Manitoban alueen pikkukaupunkien nuoriin Dauphin teinit olivat jatkaneet koulutustaan vuoden pidempään eli he olivat siirtyneet työelämään myöhemmin kuin edeltäjänsä. Dauphinilaisten sairaalahoitopäivät olivat huvenneet 8,5 prosentilla, sillä aiempaa harvempi oli hakeutunut hoitoon onnettomuuden tai mielenterveysongelmansa takia.
Yhdysvaltojen ja Kanadan perustulokokeiluissa yleinen tulos oli, että kokoaikatyössä olleet ihmiset jatkoivat entiseen malliin, mutta esimerkiksi perheellisten naisten siirtyminen työelämään hidastui.
Suomen perustulokokeilussa poikkeuksellista on, että sen sekä käynnisti että lopetti sama hallitus. Monien aiempien kokeilujen tavoin se päättyi ennen kuin ehdittiin nähdä, millaisia tuloksia sillä olisi saatu, eikä niitä alimitoitetun tutkimusrahoituksen vuoksi koskaan saatanekaan.
Paras tulos on palautunut omanarvontunto
Keniassa on käynnistymässä laaja yhdysvaltalaisen Give Directly -hyväntekeväisyysjärjestön rahoittama perustulokokeilu, jossa testataan myös erilaisia maksumalleja. Noin 20 000 aikuista 80 kylästä saa 2 250 Kenian šillinkiä eli hieman alle 20 euroa kuukaudessa kahden vuoden ajan. Toinen ryhmä saa saman kuukausitulon, mutta heidän kokeiluaikansa kestää peräti 12 vuotta. Kolmannet saavat kahden vuoden perustulonsa kahdessa erässä, jotka maksetaan kahden kuukauden välein. Neljäs eli kontrolliryhmä ei saa mitään.
Edistykselliset poliitikot perustelevat myönteistä perustulokantaansa köyhyyden vähentämisellä ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella.
Kokeilu on pitkä ja kallis, joten sen avulla halutaan kerätä mahdollisimman paljon tietoa. Seurannassa ovat muun muassa eri kokeiluryhmien ravitsemus, terveys, koulutus ja yrittäjyys. Tutkimusta johtavat MIT:n tutkijat, ja kenttätutkijoina toimivat paikalliset avustajat, jotka keräävät tietoa perustulon saajilta sekä kasvokkain että puhelimella.
Kalifornialainen Stocktonin kaupunki alkaa maksaa köyhimmille asukkailleen eli noin sadalle perheelle 500 dollarin eli 428 euron perustuloa. Vuodesta puoleentoista kestävän kokeilun rahoittavat lahjoittajat.
Barcelonassa viime lokakuussa käynnistynyt B-Mincome on kaksivuotinen hanke, jossa tuhat kaupungin köyhimmän alueen asukasta saa kahden vuoden ajan kuukaudessa perustuloa 100–1 676 euroa kuukaudessa. Kyseessä ei ole puhdas perustulokokeilu, koska sen puitteissa muun muassa 900 perhettä osallistuu ”sosiaalitaloudellisiin” hankkeisiin esimerkiksi perustamalla aikapankkeja, joissa he tarjoavat aikaansa ja osaamistaan yhteisön käyttöön.
Kanadan Ontariossa sijaitsevassa Hamiltonissa eletään kolmivuotisen perustulokokeilun toista vuotta. Ontarion provinssi rahoittaa kokeilun, jossa on mukana tuhat ihmistä. Sen tarkoitus on selvittää, onko noin kaksi kertaa normaalin toimeentulotuen suuruinen, noin 17 000 Kanadan dollarin eli noin 11 000 euron, perustulo tehokkaampi keino vähentää köyhyyttä kuin nykyinen toimeentuloturva.
Hamiltonin köyhyyden vähentämiseen tähtäävää työryhmää johtavan Tom Cooperin mukaan jo alustaviin tuloksiin voi olla tyytyväinen. Niistä tärkeimmäksi hän nostaa kokeilussa mukana olevien palautuneen omanarvontunnon.
uutiskirje 