Afganistanin vuodesta toiseen siirtyneet parlamenttivaalit toteutuvat vihdoin viimein lokakuun 20. päivänä. Tämä voi vaikuttaa maan tilanteen normalisoitumiseen, ei kuitenkaan ratkaisevasti. Sodat jatkuvat. Surmaluvut ovat kasvaneet, ja sotien luonne on muuttunut, kun Islamilainen valtio (Isis) on tullut niihin mukaan. Viime vuonna yli 10 000 siviiliä kuoli tai loukkaantui erilaisissa iskuissa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Neuvotteluja sodan lopettamiseksi on käyty. Yhdysvaltain ja talebanien edustajat keskustelivat kesällä Qatarin Dohassa, jossa talebaneilla on edustusto. Tämä oli jo sinänsä merkittävä askel. Näitä askelia tarvitaan kuitenkin monta lisää.
Vuoden alkupuolella tapahtui useita hyökkäyksiä Kabuliin ja muihin kaupunkeihin. Ne kohdistuivat varsinkin šiiamuslimeihin, jotka ääri-islamistien mielestä ovat vääräuskoisia, sekä salaisen poliisin toimipaikkoihin. Kohteina ovat myöskin olleet äänestäjien rekisteröitymispaikat – talebanit eivät hyväksy lokakuun vaaleja, koska heidän mielestään maan johto kuuluu heille. Myös Isis on tehnyt tällaisia iskuja. Koulutuskeskuksiinkin on hyökätty ympäri maata.
Tilanne ei siis ole helpottumassa, eivätkä vanhat etniset ja uskonnolliset ristiriidat ole hävinneet. Uskonto ei ole suurin ongelma, ovathan melkein kaikki afgaanit muslimeja, ja suurin osa sunneja. Šiialaiset kuuluvat hazara-vähemmistöön, jota sorretaan muistakin kuin uskonnollisista syistä.
Suurin etninen ryhmä on paštunkieliset pataanit. Heitä asuu myös Pakistanin puolella, siellä kolmanneksi suurimpana väestöryhmänä.
Pohjois-Afganistanissa asuvat tadžikit muodostavat Afganistanin toiseksi suurimman väestöryhmän. He puhuvat persiansukuista darin kieltä – kuuluihan Afganistan pitkään Persian valtakuntaan.
Afganistanin historiassa suurvallat ovat seuranneet toisiaan. 1800-luvulla alue oli Britannian vaikutusvallan alla, mutta se itsenäistyi vuonna 1919. Poliittiset kuviot vaihtuivat. Maa oli pitkään kuningaskunta, mutta kun kenraali Mohammed Daud otti pääministeriksi tultuaan 1953 vallan käsiinsä, hän kääntyi Neuvostoliittoon päin ja toteutti sosiaalisia uudistuksia, muun muassa antaen naisten päästä kotiensa ulkopuolelle.
Daud oli keskeisesti mukana poliittisessa valtapelissä vuoteen 1978, jolloin hänet surmattiin neuvostoystävällisessä vallankaappauksessa. Kansandemokraattinen puolue tuli valtaan, mutta Yhdysvaltain tukemat mujahideenit (oikeaoppiset) ryhtyivät taistelemaan sitä vastaan.
Isis on tullut mukaan taisteluihin.
Joulukuussa 1979 Neuvostoliitto puuttui valtataisteluun hallituksen puolella. Oppositio jatkoi taisteluaan sitä ja neuvostojoukkoja vastaan Yhdysvaltain, Kiinan, Iranin ja Saudi-Arabian tuella. Vuonna 1985 mujahideenit liittoutuivat Pakistanin kanssa, ja seuraavana vuonna Yhdysvallat ryhtyi toimittamaan heille ohjuksia aseistettujen neuvostohelikopterien pudottamiseksi.
Vuonna 1988 Afganistan, Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Pakistan allekirjoittivat rauhansopimuksen ja Neuvostoliitto aloitti joukkojensa kotiuttamisen.
Mujahideenit jatkoivat taisteluaan vasemmistohallituksen kaatamiseksi, mikä onnistui 1992. Sisällissota jatkui kuitenkin.
Vuonna 1996 talebanit valtasivat Kabulin ja alistivat pääkaupungin kovaan islamilaiseen komentoonsa. He kielsivät naisten palkkatyön ja säätivät ankarat rangaistukset, kuten kuoliaaksi kivittämisen ja raajojen amputoimisen. Pakistan ja Saudi-Arabia tunnustivat talebanien hallinnon.
Uusi vaihe alkoi, kun Yhdysvallat 1998 ampui ohjuksia saudiarabialaisen Osama bin Ladenin tukikohtaa vastaan Afganistanin ja Pakistanin rajavuoristossa – häntä epäiltiin iskuista Yhdysvaltain suurlähetystöjä vastaan Afrikassa. Syksyllä 2001 Yhdysvallat aloitti Afganistanin pommittamisen 11.9. tapahtuneiden New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen.
Saman vuoden joulukuussa eri ryhmät sopivat Bonnissa väliaikaisen hallituksen perustamisesta Hamid Karzain johdolla. Tammikuussa Naton johtamat kansainväliset rauhanturvajoukot (Isaf) alkoivat saapua Afganistaniin taistelemaan talebaneja vastaan.
Keitä talebanit siis ovat? Varsin yleisen käsityksen mukaan tämän pataanien järjestön synnytti Pakistanin salainen palvelu ISI.
Pataaneja sanotaan maailman suurimmaksi heimoyhteiskunnaksi – heitä on ainakin 50 miljoonaa, eniten Pakistanissa. Heillä ei ole kuitenkaan siellä omaa osavaltiohallitusta.
ISI pitää yhteyttä pataaneihin myös Afganistanin puolella. Pataanien keskuudessa on sekä islamistisia että kansallismielisiä ryhmittymiä. ISI pitää kansallismielisiä vaarallisina ja tukee sen vuoksi islamisteja.
1970-luvulla Afganistanin hallinto tiukensi otettaan maan islamistista liikettä vastaan, jolloin osa pataaniaktivisteista pakeni Pakistanin puolelle. Siellä järjestettiin afgaanien sotilaallista koulutusta jalkaväkiaseiden käytössä ja sissisodassa.
Talebanien johtoelin, shura, toimii vieläkin Quettassa, Pakistanin eteläisen osavaltion Baluchistanin pääkaupungissa.
uutiskirje 