Joel Karppanen: Makkaramarxismi ei enää riitä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Rovaniemellä syntynyt ja Oulussa nuoruutensa viettänyt Joel Karppanen valitsi Kemin projektinsa kohteeksi, sillä kaupunki on hänelle läheinen sekä emotionaalisesti että maantieteellisesti. Nykyisen kemiläisen aiheenvalintaa voi selittää myös pyrkimyksellä elää kuten opettaa.

– Etuoikeutettu valokuvaaja hakee aiheensa kaukaa, mutta sankarikuvaajien aika on ohi. Nyt meidän on katsottava itseämme, itsensä poliittiseksi taiteilijaksi määrittelevä Karppanen toteaa.

Poliittisen taiteen tehtäviksi hän näkee ajattelun ja argumentoinnin.

”Muut lauloivat laulunsa yksilöille;
runot helkkyvät heitä on ain ihannoineet.”

Aineen taidemuseossa Torniossa esillä olevan näyttelyn pääteokseksi Karppanen nimeää kokeellisen lyhytdokumenttielokuvan Alhaisolauluja. Se, kuten koko teossarja on saanut nimensä työväenrunoilija Kössi Kaatran (1882–1928) vuonna 1922 ilmestyneeltä runokokoelmalta.

– Kaatran Muut lauloivat -runossa näen oman taiteilijakuvani ja motiivini, kiinnostukseni tavallisuutta ja tavallista ihmistä kohtaan.

Karppasen elokuva kertaa Kemin veritorstain tapahtumia, sisällissotaa ja Lapuanliikkeen talonpoikaismarssia, mutta kääntää katseensa myös nykyhetkeen, oikeistoradikalismin nousuun ja PVL:n Jesse Torniaisen tappavaan hyppypotkuun vuonna 2016.

Karppasen työväenliikkeeseen kohdistama katse on lempeä, mutta hieman ironinen. Elokuvan musiikista vastaa yli 80 vuotta toiminut kemiläinen sekakuoro Ajan Laulu.

– Ajan Laulu esiintyy aina, kun Kemissä jotain tapahtuu. Koko vasemmiston toiminta täällä viestii samaa, asioita tehdään, koska niin on aina tehty, Karppanen sanoo.

Lapissa harjoitetaan keskustavasemmistolaisuutta, jossa tärkeää on oma auto, metsäteollisuus ja lihansyönti.

Kuorolaiset laulavat harrastaakseen ja oman hyvinvointinsa vuoksi. Samankaltainen pyrkimys kerran saavutetun säilyttämiseen leimaa Karppasen mielestä vasemmiston muutakin toimintaa.

– Kemissä, kuten muillakin teollisuuspaikkakunnilla, työ ja työläisyys istuvat syvällä identiteetissä. Työ nähdään itseisarvona.

Joel Karppasen mielestä maailma on muuttunut siinä määrin, että vasemmisto voisi luopua työväestä liikkeen nimessä ja kääntää katseensa menneisyyden haikailun sijasta tulevaisuuteen.

– Forssan ohjelman tavoitteista suuri osa on minimipalkkaa lukuun ottamatta saavutettu ja osa niistä, esimerkiksi koulutus, on jo ehditty romuttaakin. Työpaikan ja minimipalkan sijaan vasemmiston pitäisi vaatia perustuloa.

”Mut lauluni mun – ei heille ne soineet,
mun virteni joukoille, joukkojen töille.”

Etelässä vasemmistoliitto lasketaan osaksi ”vihervasemmistoa”. Pohjoisessa ilmapiiri on toinen.

– Täällä vallalla on perinteinen makkaramarxismi, Joel Karppanen kiteyttää.

Ilmapallojen ja grillimakkaroiden jakamisen sijaan hän soisi näkevänsä nykyistä terävämpää toimintaa ja raikkaampia esiintuloja.

Karppanen on toiminut Pohjois-Pohjanmaan vasemmistonuorten puheenjohtajana. Vasemmistoliiton jäsen hän on edelleen.

– Luovuin aktiivisesta toiminnasta, kun huomasin, että kyynisyys uhkasi. Koin, että mitään ei tapahtunut, toiminta oli pelkkää perinteen siirtämistä.

Eduskuntavaaleissa Lapin vasemmisto joutui jälleen tyytymään yhteen paikkaan, kannatuskin nousi vähemmän kuin muualla maassa. Muuhunkin olisi ollut mahdollisuuksia, Karppanen uskoo.

– Jakolinja puoleen sisällä kulkee mielestäni juuri etelän ja pohjoisen välillä. Lapissa harjoitetaan keskustavasemmistolaisuutta, jossa tärkeää on oma auto, metsäteollisuus ja lihansyönti.

Kemi on Joel Karppasen mielestä oma lukunsa.

– Täällä valtapuolueen asema on tuudittanut vasemmiston maltilliseksi ja miellyttämisenhaluiseksi. Vasemmistolaisuus on enää identiteetti, ei poliittinen kysymys.

Väliotsikot Kössi Kaatran runosta Muut lauloivat. Alhaisolauluja.

Joel Karppanen: Alhaisolauluja 26.5. saakka Aineen taidemuseo, Tornio.