Marsan vastaanottokeskuksen vieressä on nukkavieru baari. Aika on siellä pysähtynyt. Sitä tapetaan pelaamalla dominoa ja biljardia tai katsellen merta, joka vilkkuu telakan ruosteisten laivojen takana. Kaikki täällä tuo mieleen Afrikan; ei vain ulkobaarin pöydissä puhuttavat kielet tai grillin tuoksut, vaan myös Afrikan mantereelta puhaltava kuuma ja kuiva tuuli. Maantieteen oikusta Maltasta on tullut ”Linnoitus Euroopan” eteläinen portti.
Malta on ollut lukuisien valloittajien, niin sisilialaisten ja arabien kuin brittivallankin alla. Siellä puhutaan kieltä, joka on lähellä Tunisian arabiaa, ja ihmisillä on sisilialaiset, iberialaiset, arabialaiset tai heprealaiset sukunimet.
Kesäisin turistit täyttävät rantakadut ja ravintolat, mutta tuhannet kohtaloaan odottavat pakolaiset ja siirtolaiset eivät juuri näy heille. Edes avustusjärjestöt eivät tiedä näiden tarkkaa määrää. Se voi olla 5 000 tai yli 10 000.
Eniten tulijoita Italiasta
Yksi aktiivisimmista kansalaisjärjestöistä on Kopin, joka järjestää maahantulijoille koulutusta sekä tarjoaa tapaamispaikan heille ja paikallisille yhteisöille.
Dominik ja William Kopinista kertovat, että laittomasti Maltaan saapuneet viedään ensin arviointikeskukseen, jossa he ovat enintään 15 päivää henkilöllisyyden selvittämistä, rekisteröintiä ja terveystarkastusta varten.
Kaikkia ei enää pidätetä heti, mutta näin käy paperittomille ja niille joiden viisumi on vanhentunut. Pidätysaikaa ei ole rajattu. Käytäntö riippuu myös Maltan suhteista tulijoiden lähtömaahan ja siihen maahan, johon he pyrkivät.
Muut, erityisesti turvapaikan saaneet tai työpaikan löytäneet, sijoitetaan ”avoimiin keskuksiin”, joita Maltassa on viisi. He saavat valtiolta minimitoimeentulon, mutta eivät ruokaa tai muita palveluja. Keskukset ovat ylikansoitettuja. Niistä voi vapaasti käydä koulussa tai töissä, mutta jos lähtee kokonaan, takaisin ei yleensä ole tulemista.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan viime vuonna Libyasta saapui veneillä Maltaan 1 445 ihmistä, Sudanista, Bangladeshista, Afrikan sarvesta ja Syyriasta lähteneitä sekä libyalaisia.
Tällä hetkellä on kuitenkin eniten tulijoita Italiasta, nuoria miehiä, jotka etsivät Maltasta töitä Italian sisäministerin Matteo Salvinin kovaotteisen politiikan pelottamina.
Abdurrahman on Libyan tuaregi, joka vielä muutama kuukausi sitten oli vastaanottokeskuksessa Sisilian Cataniassa. Hän kertoo työskennelleensä sähköteknikkona ja näyttää kuvia, joissa hän korjaa jääkaappeja ja muita laitteita. Hän lähti Maltaan, kun keskus suljettiin.
Kysyttäessä Abdurrahmanin kotimaan tilanteesta hän sanoo, että ”Libyassa ihmiset ovat menettäneet järkensä”.
– Minun kaltaisiani ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä. Muut perheestäni ovat paenneet Nigeriin.
Hal Farin konttikylä
Hal Far on teollisuusalue lähellä entistä Britannian sotilaslentokenttää. Siellä on kaksi avointa keskusta, joista toinen on yksinomaan perheille.
Keskus muodostuu päällekkäin ladotuista valkoisista konteista. Jokaiseen on majoitettu seitsemän tai kahdeksan ihmistä.
Lentokentän entisen päärakennuksen on ostanut yksityinen, joka vuokraa sieltä huoneita perien 100 euroa henkilöltä kuukaudessa.
Keskuksen vieressä on jo 30 vuotta toiminut PeaceLab. Sitä johtaa fransiskaanimunkki Dionysos Mintoff apunaan kenialainen opiskelija Livingstone. Mintoffin pieni asunto on täynnä kirjoja ja monenkielisiä lehtiä. Hänen mielestään paavi on ainoa, joka todella on puhunut pakolaisten puolesta.
Mintoff majoittaa viitisenkymmentä pakolaista, mutta sanoo sen olevan vain ”pisara meressä”.
PeaceLabiin kuuluu myös infokeskus ja paikallisten poikien vajaan perustama kahvila Hal Far Outreach. Seuraavaksi tavoitteena on perustaa kirjasto erityisesti lapsille.
Mike pakeni Gambiasta, koska hän rakastui vaikutusvaltaisen imaamin tyttäreen ja sai tämän kanssa lapsen. Kotimaassaan hän pyöritti pesulaa, eikä olisi lähtenyt sieltä, jos henki ei olisi ollut vaarassa.
– Ei kukaan haluaisi lähteä kotoaan. Mutta Afrikassa ei ole vapautta olla oma itsensä, jos on väärä uskonto tai poliittinen näkemys tai toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen.
Huoli katolisesta identiteetistä
Norsunluurannikkolainen Lassana Cissè ammuttiin huhtikuussa Hal Farista Birzebbugaan johtavalla tiellä. Kaksi muuta ihmistä haavoittui. Tutkinta on yhä kesken. Kaksi sotilasta läheisestä tukikohdasta on ollut oikeudessa.
– Vastaavia tapauksia on ollut ennenkin, sanoo muuan vapaaehtoisista nimettömänä.
– Luultavasti sotilaat eivät löytäneet kissoja tai kaneja ammuttavaksi, joten he ampuivat maahantulijoita.
Maltassa äärioikeistoa edustaa lähinnä Imperium Europa -puolue, joka kevään eurovaaleissa sai runsaat 3 prosenttia äänistä.
Neil Fazon johtaa Aditus-säätiötä, jonka joukko juristeja perusti 2011 pakolaisten ihmisoikeuksien takaamiseksi. Fazonin mukaan Maltassa maahanmuuttovastaiset mielialat eivät johdu pelkästään saaren pienestä pinta-alasta.
– Täällä pelätään islamilaisen invaasion uhkaavan Maltan katolista identiteettiä, vaikka itse asiassa monet Afrikasta tulleista ovat kristittyjä.
Katolinen kirkko, jolla Maltassa on suuri arvovalta, ei itse edusta tällaista näkemystä. Se tarjoaa yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa majoitusta maahantulijoille, auttaa heitä etsimään töitä ja järjestää häitä ja hautajaisia.
Halpaa työvoimaa riistettäväksi
Maltan siirtolaiskomissio perustettiin 1950 auttamaan ulkomaille muuttavia maltalaisia. Isä Albert Vella kertoo, että viime vuosina järjestö on laajentanut toimialaansa kattamaan ”kaikki, jotka muuttavat” etnisestä tai uskonnollisesta taustasta riippumatta. Vellan mukaan suurin ongelma ovat korkeat vuokra- ja elinkustannukset sekä samaan aikaan palkkatasoa laskeva pimeä työ.
Marsan ja Hal Farin ympärillä on jatkuvasti pakettiautoja, jotka vievät maahantulijoita töihin. Ympäri saarta rakennetaan uusia asuntoja ja luksushotelleja. Kiinteistökeinottelun lieveilmiönä puhutaan uusien rakennusten sortumisesta, tyhjiksi jäävistä taloista ja ilmanlaadun ongelmista.
Siirtolaisten työsuojelusta ei piitata. Kuolemaan johtavia työtapaturmia esiintyy. Onnettomuuden uhreiksi joutuneet työläiset joutuvat itse maksamaan sairaalakulunsa.
– Jos valittaa työnantajalle, voi menettää työlupansa, sanoo somalialainen John, joka äsken pääsi sairaalasta työtapaturman jälkeen.
– Paikallisille yrittäjille pääasiassa Italiasta tulevat muuttajat ovat oiva tilaisuus, koska heitä voi riistää halpana työvoimana. Toiset tulevat tänne ihmiskaupan uhreina. Heidät on valheellisilla lupauksilla houkuteltu lähtemään kotimaistaan, ja hämärät työnvälitystoimistot tuovat heidät väkisin tänne, sanoo yksi kansalaisjärjestö Kopinin vapaaehtoisista.
– Rakennuttajilla on vahva vaikutusvalta molempiin Maltan pääpuolueista. He uskovat Maltan tarvitsevan turismia ja satamiin saapuvia risteilyaluksia, mutta tämä kestämätön talousbuumi ei ole tuonut lisärahaa peruspalveluihin.
Ennakkoluuloja ja eristämistä
Ali katselee Hal Farin keskuksen auringossa hehkuvia kontteja. Hän pakeni Somaliasta ääri-islamistista al-Shabaabia.
– Euroopan ei pitäisi lukita ihmisiä keskuksiin, vaan tarjota heille koulutusta, sanoo Ali.
– Monilla on paljon taitoja. Täällä on tohtoreita ja tietokoneasiantuntijoita. Rauhallisemman tulevaisuuden koittaessa he voisivat palata Afrikkaan kehittämään kotimaitaan, samoin kuin tapahtui siirtomaavallan purkautuessa.
Sudanilainen Ahmed Bugre, joka on perustanut maahanmuuttajien tukisäätiön, on samaa mieltä.
– Hylkäämisen ja eristämisen tunne on yleinen Maltaan tulleilla. Maahanmuuttajat suljetaan heti vastaanottokeskuksiin, ja se lisää ympäröivien yhteisöjen, median ja poliitikkojen negatiivista suhtautumista. Heistä puhutaan tautien tartuttajina ja islamistisina tunkeutujina. Niin he alkavat itsekin tuntea olevansa ulkopuolisia ja syrjäytyneitä, sanoo Bugre.
– Koulutus on avain integroitumiseen, sanoo toinen sudanilainen, Hamid.
– Maltan kaltaisessa suljetussa ja yhden kulttuurin maassa ulkomaalaisten pääsyä koulutukseen ei rohkaista.
Merestä huuhtoutuu ruumiita
Vallettan elokuvafestivaaleilla kesäkuussa saksalainen kansalaisjärjestö Lifeline kertoi UNHCR:n järjestämässä tilaisuudessa, miten Maltan viranomaiset viime kesänä takavarikoivat järjestön laivan, joka oli pelastanut pakolaisia Välimerestä. Laivassa olleet 243 pelastettua jaettiin kahdeksaan maahan, ja laivan kapteenille lätkäistiin 15 000 euron sakot.
– Siitä lähtien kun Italian hallitus sulki satamat, pelastuslaivojen miehistöä on yhä enemmän alettu kohdella rikollisina. Laivat joutuvat odottamaan satamaan pääsyä päiväkausia, mikä tekee olosuhteet entistä vaikeammiksi, sanoo Hamid.
Maltan rannoille huuhtoutuu jatkuvasti merestä tuntemattomien ihmisten ruumiita. He olivat kulkeneet tulevaisuudesta unelmoiden läpi autiomaan ja kokeneet Libyan vankileirien väkivallan.
Toiset selvisivät matkasta hengissä. Joillakin toivoa on jäljellä, toiset taas huomasivat tulleensa vankilaan, joka yhä kantaa nimeä Eurooppa.
Käännös: Arto Huovinen
uutiskirje 
