– Orjuuden perinteiset muodot on kriminalisoitu ja hävitetty useimmista maista, mutta orjuuden nykyaikaiset muodot kukoistavat yhä kaikkialla maailmassa, sanoo orjuuden nykymuodoista YK:lle raportoiva eteläafrikkalainen Urmila Bhoola.
Pohjois-Amerikka ei ole poikkeus. Virallisia lukuja ei ole, mutta Global Slavery Index arvioi viimevuotisessa raportissaan, että yli 400 000 ihmistä USA:ssa elää orjina. Tuoreimmat kanadalaiset tilastot puolestaan kertovat, että vuonna 2016 poliisin tietoon tuli yksi ihmiskauppatapaus sataatuhatta asukasta kohti eli yhteensä noin 350 – tosin poliisin tietoon tulee niistä vain pieni osa.
– Monia ihmiskaupan uhreja estetään hakemasta apua, ja on myös tavallista, etteivät ihmiset itsekään miellä olevansa kaupattuja. Uhrit saattavat myös pelätä, että joutuvat itse rikoksista syytetyiksi, sanoo ihmisoikeusjuristi Romina Canessa Equality Now -järjestöstä. Syytetyksi tulemisen pelon vuoksi järjestö ei kannata seksityön kriminalisoimista.
Tilanne muistuttaa aikoja, jolloin tytöt erotettiin vanhemmistaan ja sijoitettiin koulukoteihin tarkoituksena vieraannuttaa lapset omasta kulttuuristaan.
Uhrit enimmäkseen maan omia kansalaisia
Tällä hetkellä ihmiskauppa on maailman kolmanneksi tuottoisinta rikollisuutta. Sen vallitseva muoto on naisten ja tyttöjen kauppaaminen seksityöhön. Orjuus ja ihmiskauppa kietoutuvat toisiinsa, ei ole yhtä ilman toista.
Yleisesti ajatellaan, että ihmiskaupassa ihmiset aina rahdataan laittomasti valtiorajojen ylitse. Pohjois-Amerikan ihmiskaupan uhrit kuitenkin ovat suurimmalta osalta maan omia kansalaisia, eikä heitä välttämättä kuljeteta yhtään mihinkään.
Ihminen voi olla ihmiskaupan uhri ilman, että poistuu kotikaupungistaan tai edes kodistaan. Riittää, että hänet voimakeinoin, uhkailulla tai petoksella houkutellaan pakkotyöhön tai seksin myymiseen.
Saalistajat somessa
Ihmiskauppiaiden uhrit ovat tyypillisesti haavoittuvassa asemassa olevia, usein köyhiä, alaikäisiä ja huostaanotettuja. Kanadalaisista ihmiskaupan uhreista 72 prosenttia on alle 25-vuotiaita ja 51 prosenttia kaupatuista tytöistä on ollut huostaanotettuna.
Sosiaalinen media on tarjonnut nuorten ryhmäkotien tienoilla väijyville saalistajille uusia metsästysmaita.
– Nuoret postaavat elämästään kaiken netissä, joten ihmiskauppiaiden on helppo tunnistaa haavoittuvimmat uhrit ja aloittaa heidän pehmittämisensä”, sutenöörin pihdeistä karannut Rhonelle Bruder toteaa.
Liikaa poliiseja, liian vähän turvaa
Aivan erityisen haavoittuvia ovat Kanadan alkuperäiskansojen naiset ja tytöt. Vuonna 2016 heitä oli ihmiskaupan uhreista lähes puolet, kun heidän osuutensa koko väestöstä on vain neljä prosenttia.
Alkuperäiskansojen tyttöjä on myös suhteettoman paljon huostaanotettuina. Tilanne muistuttaa aikoja, jolloin tytöt erotettiin vanhemmistaan ja sijoitettiin koulukoteihin tarkoituksena vieraannuttaa lapset omasta kulttuuristaan.
– Tällä hetkellä lastensuojelujärjestelmässä on enemmän alkuperäiskansojen lapsia kuin aikanaan koulukodeissa. Siinä näkyy sukupolvesta toiseen siirtyvä kolonialismin vaikutus, sanoo Elana Finestone Kanadan alkuperäisnaisten yhdistyksestä.
Alkuperäiskansojen yhteisöissä on usein liikaa poliiseja ja liian vähän turvaa.
– Jos naiset ilmoittavat väkivallasta, poliisi ei ehkä ota asiaa vakavasti, vaan olettaa, että he ovat kodittomia ja yksin eikä kukaan välitä heistä.
– Eikä pidä unohtaa köyhyyden feminisoitumista ja radikaalistumista. Ihmiset tarvitsevat poliisikontrollin sijaan yhteisöpalveluja ja enemmän mahdollisuuksia ansaita toimeentulonsa, Finestone lisää.
Englanninkielinen versio2
lehti 