Uutisvälityksen keskeinen ongelma tänä päivänä on sen yksiäänisyys, toteaa Voima-lehden toimitusjohtaja ja Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.
– Jos luet Helsingin Sanomien, Ylen ja jonkin maakunnan ykköslehden uutiset valtakunnanpolitiikasta ja kansainvälisestä politiikasta, uutisointi on ainakin 80–90-prosenttisesti samaa.
Tilanne on samankaltainen muissakin maissa. Tämä on tullut esiin Voima-lehden journalismin tulevaisuutta käsittelevässä hankkeessa, jossa haastateltiin myös vasemmisto- ja vaihtoehtomedian edustajia muutamissa maissa. Lähes kaikki haastateltavat ovat puhuneet journalismin yksiäänisyydestä, jota he haluavat haastaa.
Projektissa pyritään hahmottamaan Voima-lehden tulevaisuuden mahdollisuuksia perehtymällä verrokkilehtiin ja uusiin media-avauksiin eri maissa. Voimassa on jo julkaistu jutut Norjan Klassekampenista, Ruotsin ETC-lehdestä, Saksan Tageszeitungista ja Ranskan Le Monde Diplomatiquesta.
Nämä lehdet ovat onnistuneet vastaamaan muuttuvien aikojen haasteisiin, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Kun Suomessa vasemmiston lehdet ovat vuosien mittaan joutuneet harventamaan ilmestymiskertojaan ja supistamaan sivumääriään, menestyvimmillä verrokkilehdillä suunta on ollut päinvastainen.
Painokset kymmeniätuhansia
Pienen maolaisen puolueen julkaisuksi vuonna 1969 perustettu Klassekampen ilmestyi aluksi kuukausittain, muuttui myöhemmin viikkolehdeksi ja lopulta päivälehdeksi. 1990-luvulla sen omistuspohja laajeni, ja se julistautui koko norjalaisen vasemmiston yhteiseksi lehdeksi. Taustalla on myös ammattiliittoja.
50-vuotias Klassekampen on nykyään Pohjoismaiden laajalevikkisin vasemmistolainen päivälehti. Tilaajia on lähes 27 000 ja lauantainumeron painos on yli 40 000.
Myös ruotsalainen sosialistinen ETC-lehti aloitti 1970-luvulla aikakauslehtenä, mutta muuttui vuonna 2004 viikkolehdeksi ja vuodesta 2013 sen rinnalla on ilmestynyt Dagens ETC -päivälehti.
Saksassa Die Tageszeitung eli Taz, joka sai alkunsa 1979 Länsi-Berliinin vasemmistovihreän aallon yhteydessä, ilmestyy kuudesti viikossa, työllistää 250 ihmistä ja saavuttaa 50 000–60 000 levikin. Levikit ovat tosin laskussa, ja arkilehti saattaa muuttua digitaaliseksi.
Kehitys media-alalla ei välttämättä vie pelkästään digitaaliseen suuntaan.
Ranskassa Le Monde Diplomatique selvisi 2000-luvun alun kriisistään vahvasti sitoutuneiden lukijoidensa avulla. Diplon vahvuutena on ollut oma suuntautuminen: kansainvälisen politiikan syväluotaus ja mediakritiikki.
Voiman hankkeessa tarkastelun alla ovat olleet muun muassa myös Novaja Gazeta Venäjällä, Palestiinan tilannetta käsittelevä The Electronic Intifada -verkkolehti sekä yksi pakolaisleirillä ilmestyvä lehti.
Lukijat keräävät rahoitusta
Yhteistä menestyville vasemmiston ja kansalaisliikkeiden piiristä nousseille lehdille on Matinpuron mukaan laajat taustavoimat ja vahva yhteisöllisyys lehden ympärillä. Kun Tazin saama valtion tuki loppui äkillisesti 1990-luvun alussa, lehden tukijat perustivat osuuskunnan, jonka omistukseen lehti siirtyi. Osuuskunnalla on nyt 13 500 jäsentä.
– Osa heistä ei edes tilaa lehteä, mutta tukee sen ilmestymistä tukimaksuin.
Norjassa Klassekampenin ystävät -yhdistys järjestää lehden hyväksi myyjäisiä ja muuta rahankeräystä.
– Vanhemmat lukijat neulovat lapasia, joita voidaan myydä, jakaa tai lahjoittaa arpajaisiin. Klassekampen koetaan ”meidän mediaksi”, Matinpuro kertoo.
Kun Ruotsissa ETC-lehti vuonna 2017 joutui yllättäen maksamaan lehdistötukiaan takaisin, se perusti joukkorahoitushankkeen, jolla on kerätty lehden hyväksi jo kaksi miljoona kruunua (noin 200 000 euroa).
ETC:ssä ainutlaatuista on sen kylkeen syntynyt ekologisen yritystoiminnan rypäs, jonka pääomistaja on edelleen lehden perustaja Johan Ehrenberg. Suurin yksikkö ryppäässä on ETC-el-aurinkosähköyhtiö.
Mallia täkäläisiinkin lehtiin
Vuodesta 1999 ilmestyneessä, kansalaisaktiivien ponnistuksin syntyneessä Voimassa mietitään ulkomaistenkin esimerkkien pohjalta, miten siellä voitaisiin kehittää yhteisöllisyyttä ja luovia ratkaisuja.
– Hankaluutena on, että Voima on ilmaisjakelulehti, emmekä edes tarkasti tiedä ketkä sitä lukevat, Matinpuro pohtii.
Vaikka ulkomaiset mallit eivät ehkä sellaisinaan ole siirrettävissä Suomeen, Matinpuro uskoo esimerkiksi Kansan Uutistenkin ympärillä olevan mahdollisuuksia yhteisöllisyyden kehittämiseen.
– Lehdellähän on selkeä yhteisö olemassa: tilaajat sekä vasemmistoliiton aktiiviset jäsenet ja kannattajat. Miten saada heidät tukemaan lehteä muullakin tavoin kuin tilausmaksuin? Matinpuro heittää kysymyksen.
– Avain onneen ja menestykseen on se, että suhde lukijoihin ei ole pelkästään yksisuuntainen. Tämä on toki helppo sanoa, sen saavuttaminen on toinen juttu.
Matinpuro heittää ilmaan myös ajatuksen yhteisistä hankkeista pohjoismaisten lehtitalojen kesken.
Syvällisempää journalismia
Uutiset poliittisten lehtien ympärillä ovat viime aikoina olleet ikäviä. Lokakuussa Vihreä Liitto päätti lopettaa Vihreä Lanka -lehden rahoittamisen ja lehden ilmestyminen on loppumassa vuodenvaihteessa. Kansan Uutisissa käytiin elo-syyskuussa lehden taloudellisen tilanteen vakauttamiseksi yt-neuvottelut, joissa päädyttiin lomautuksiin sekä yhden henkilön irtisanomiseen hallinnosta.
”Vanhemmat lukijat neulovat lapasia, joita voidaan myydä, jakaa tai lahjoittaa arpajaisiin.”
Matinpuro uskoo puoluelehtien mahdollisuuksiin. Tärkeää olisi lehtien avautuminen entistä laajempiin kansalaispiireihin.
– Lehti voi olla puoluelähtöinen, mutta sillä pitäisi olla hengitystilaa ohi puolueen äänitorvena olemisen, Matinpuro linjaa.
Kehitys media-alalla ei välttämättä vie pelkästään digitaaliseen suuntaan, Matinpuro arvioi. Painettujen lehtien suosion kasvusta näkyy merkkejä, pohjakosketus on ehkä saavutettu.
– On vaativaa työtä tehdä mielenkiintoista, syvällistä journalismia ja saada sille lukijoita, mutta uskon että sellainen sauma on vielä olemassa, Matinpuro rohkaisee.
uutiskirje 