Toimittajilla on kaksi ominaisuutta, joista voi hyvin sanoa, että ”poikkeuksellinen”. Ne ovat kärkkäys arvostella muiden tekemisiä ja herkkähipiäisyys oman työn arvostelulle.
Avoimuuden, itsekritiikin ja mahdollisesti oppimisenkin vuoksi arvostelen taas vuoden päätteeksi tänä vuonna Kansan Uutisiin kirjoittamani 22 pääkirjoitusta. Kriteeri on se, onko kirjoitus pliisua puoluelehtijorinaa vai oikeaa journalismia.
Pliisu puoluelehtijorina on arkaa itsestäänselvyyksien toistelua ja vasemmistoliiton myötäilyä silloinkin, kun olisin itse eri mieltä. Oikea journalismi pääkirjoituksissa on mielestäni faktapohjaista uusien näkökulmien esiin nostamista, joka tarjoaa lukijalle mahdollisuuden oivaltaa jotain, jota ei ole tullut ennen ajatelleeksi.
Juuri tässä kohtaa kirjoitusta en muista itsekään, mitä etenkin alkuvuonna kirjoitin. Lopullinen tuomio tulee yllätyksenä itsellenikin.
18.1.2019: Rajojen sulkeminen ei poista raiskauksia
Vuosi sitten kohistiin edellisen vuoden lopulla Oulussa paljastuneista nuorten tyttöjen raiskauksista ja muusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon syyllistyneet olivat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina. Siitä myös käynnistyi perussuomalaisten kannatuksen edelleen jatkuva voimakas nousu.
”Perussuomalaisten esittämät helpot ratkaisut eivät auta itse ongelmaan. Viime vuoden alun 1 757 seksuaalirikoksesta epäillystä 1 466 oli muita kuin ulkomaan kansalaisia tai turvapaikanhakijoita. Meitä kantasuomalaisia”, pääkirjoituksessa todettiin.
Pääkirjoituksessa sain sanottua sen vaikean asian, että ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa, mutta asia tuli laitettua myös oikeisiin mittasuhteisiin. Seksuaalinen väkivalta ei täältä katoa, vaikka kaikki ulkomaalaistaustaiset karkotettaisiin maasta.
Tuomio: Journalismia.
1.2. Eriarvoisuus ei tilastokikkailuilla katoa
SDP:n vaalikampanjan avauksessa puhuttiin tilastojen takana olevasta eriarvoisuuden kasvusta. Se synnytti voimakkaan ivareaktion. Koska tuloeroja mittaavassa gini-kertoimessa ei tapahtunut muutoksia vaalikaudella 2015–2019, ei eriarvoisuus ole kasvanut.
Pääkirjoituksessa esitetään monia ”tilastojen takana” olevia tietoja, jotka vahvistavat, että demarit olivat oikeassa.
”Suhteellinen köyhyysaste laski vuoteen 2015 asti ja nousi sen jälkeen hieman. Työttömien köyhyysaste on noussut yhtäjaksoisesti vuodesta 2015. Köyhimpään ryhmään kuuluva mies kuolee 10,6 vuotta nuorempana kuin rikkaimpaan ryhmään kuuluva.”
Tuomio: Journalismia.
15.2. Rikollista välinpitämättömyyttä hoivabisneksessä
Talvella räjähti hoivaskandaali. Yksityisten yritysten hoivakodeissa tuli ilmi tietoja, joiden perusteella oikeusministeri Antti Häkkänen luetteli mahdollisina rikosnimikkeinä heitteillepanon, petoksen ja väärennöksen.
Miten tällainen skandaali on voinut syntyä, pääkirjoituksessa kysyttiin.
”Sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoistaminen alkoi jo 1980-luvun lopulla Harri Holkerin sinipunahallituksen aikana. Holkerin hallituksen hallitun rakennemuutoksen ohjelman yksi osa oli muokata valtion virastoista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä.”
Pääkirjoituksessa lainataan eri asiantuntijoiden kommentteja, joiden perusteella skandaalista tosiaan voidaan puhua. Pääkirjoittajan omat oivallukset loistavat poissaolollaan.
Tuomio: Siltä väliltä.
1.3. Päätä seinään vai paluu parlamentarismiin?
Juha Sipilän hallituksen sote-uudistus oli taas kaatumassa kokoomuksen vaatimaan valinnanvapauteen eli markkinamalliin. Pääkirjoituksessa kerrattiin uudistuksen vaiheet ja ennakoitiin, että se kaatuu viimeistään eduskunnan täysistunnossa. Se kaatui kuitenkin jo sitä ennen ja Sipilä hajotti hallituksensa.
”Eduskunnan työkautta on jäljellä kaksi viikkoa. Siinä ajassa ehtii aloittaa uudistuksen ensi kaudella jatkuvan työn pohjustamisen parlamentaariselta pohjalta. Tilaisuus on itse asiassa erityisen hyvä juuri nyt, kun Sipilän hallitus on käytännössä työnsä tehnyt ja uuden pohjasta ei ole mitään varmaa tietoa. On mahdollisuus ottaa asiat asioina.”
Toivomus oli tietysti naiivi, koska puolueilla oli kiire vaalikentille eikä aikaa aloittaa uutta sote-työtä.
Tuomio: Siltä väliltä.
15.3. Nuoret haluavat vaikuttaa epävarmuuden maailmassa
Koululaisten ilmastolakoista tuli ilmiö ympäri maailmaa.
”Jo nyt maaliskuussa uskaltaa ennustaa, että yhdeksän kuukauden kuluttua monissa tiedotusvälineissä vuoden henkilöksi valitaan ruotsalainen Greta Thunberg, joka omalla esimerkillään on saanut tämän aikaan”, todettiin pääkirjoituksessa , ja niinhän siinä kävikin. Greta Thunberg on myös Kansan Uutisten valitsema vuoden henkilö.
”Nuorisosta ollaan aina huolissaan. Turhaan. Se on nyt vastuullisempi kuin edelliset tuhlaajapolvet.”
Tuomio: Journalismia.
29.3. Rasistinen vihapuhe rikkoo vaalirauhan
Vasemmistoliiton helsinkiläisehdokas Suldaan Said Ahmed julkaisi saamaansa törkypalautetta. Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä vaalitilaisuudessa.
”Poliittinen väkivalta on ollut näissä vaaleissa läsnä ennen kokemattomalla tavalla jo viikkoja, ehkä kuukausia. Lähes kenelläkään sen kohteella ei ole turvamiehiä suojanaan. Vaalilehtiä ja esitteitä kaduilla jaettaessa väkivallan uhka on koko ajan läsnä. Sosiaalisesta mediasta, joka nykyään on ehdokkaalle välttämättömyys, tulvii tappouhkauksia ja muuta saastaa niille, jotka ylipäätään tekevät mahdolliseksi sen, että meillä on vapaat vaalit”, pääkirjoituksessa pauhattiin.
”Jos nykyisen vihapuheen sallitaan jatkuvan, emme ansaitse kuin näivettymisen omahyväisyyteemme.”
Pääkirjoitus oli vihainen, mutta oli syytäkin.
Tuomio: Journalismia.
12.4. Vasemmistoliitto tietää mitä haluaa ja miten se rahoitetaan
Puoluelehden viimeinen pääkirjoitus ennen vaaleja.
Miksi ja kenelle tätä liturgiaa tehdään?
”Vaaleihin mennään pimennetyin lyhdyin, koska vain vasemmistoliitto on kertonut selvästi, mitä se haluaa uudistaa ja miten se rahoitetaan. Vanhustenhuollon kriisi, panostukset koulutukseen ja hyvät terveyspalvelut eivät onnistu ilman nykyistä laajempaa rahoituspohjaa, joka tapahtuu verotuksen kautta.”
Tuomio: Jorinaa.
26.4. Perusporvarit ja hyvinvointisovinismi muuttavat poliittista kenttää
Vaalien jälkeen yritettiin toipua ja saada selityksiä perussuomalaisten nousulle melkein suurimmaksi puolueeksi. Professori Hanna Wass kuvasi termillä perusporvari perussuomalaisten uutta kannattajaprofiilia talousoikeistolaisena vaihtoehtona. Uusi termi oli myös hyvinvointisovinismi.
Pääkirjoituksessa tehtiin aika hyvä kiteytys.
”Perussuomalaiset on Halla-ahon johdolla onnistunut tekemään tuplavoltin. Se saa kannatusta sekä talousoikeistolaisilta porvareilta että yhteiskunnan huono-osaisimmilta, joille ensin mainitut tarjoavat lisää keppikuria saadessaan valtaa.”
Tuomio: Journalismia.
10.5. Rinne tekee poliittista historiaa
Hallitusneuvotteluissa alettiin koota ”uutta punamultaa” SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen johdolla.
” Uudesta raikkaasta otteesta todistaa jo se, ettei avauspäivää varattu vain taloussynkistelyyn, vaan neuvottelijoille esitettiin tilannekuva sosiaalisesta ja ekologisesta tilanteesta. Tämä lupaa hyvää. Suomen ja maailmankin ongelmiin pureudutaan kokonaisvaltaisesti eikä yksin talouden ahtaista raameista valittaen”, pääkirjoittaja hehkutti.
Näkee, että tekeillä oli kirjoittajankin toivehallitus.
Tuomio: Jorinaa.
24.5. Muslimit ovat vasta alkua oikeistopopulisteille
Taas viimeinen lehti ennen vaaleja – tällä kertaa eurovaaleja – joista pitäisi muka innostua.
Pääkirjoitus on väsähtänyttä oikeistopopulismin haukkumista ilman yhtään uutta oivallusta.
Loppu on tyypillinen puoluelehden viimeinen vetoomus:
”Meillä Suomessa kesä on alkanut, vaaliväsymys painaa eivätkä eurovaalikampanjat juuri näy. Silti pitää vielä jaksaa. On äänestettävä sunnuntaina sellaisia ehdokkaita, jotka tarjoavat yhteistyötä ja toivoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja visiota paremmasta Euroopasta. Vain me voimme pysäyttää ne, joiden sanoma on epätoivon, kahtiajakojen ja pelon sanomaa.”
Tuomio: Jorinaa.
7.6. Uuden ajan kynnyksellä
Hallitus on syntynyt.
”Pilviä hallitustaipaleelle kertyy aivan varmasti, mutta ensi kerran vuosiin, jopa vuosikymmeniin, meillä on mahdollisuus hyvän kierteeseen. Pitää muistaa, että eräin poikkeuksin säästämiskierre on ollut päällä 28 vuotta, Esko Ahon hallituksen dramaattisista lamaleikkauksista lähtien”, hieman innottomassa pääkirjoituksessa viritellään optimismia.
Kritiikkiin ei ole aihettakaan, mutta vasemmistoliiton pääsy hallitukseen näkyy pääkirjoituksessa arkana varovaisuutena. Kun ei muuta keksi, niin lainataan Li Anderssonia.
Tuomio: Jorinaa.
20.6. Hyvinvoinnin lisäämisen sietämätön tuska
Uusi hallitus sai mediassa tylyn vastaanoton. Hallitusohjelma repii kansan kahtia, julisti Ilta-Sanomat teettämäänsä mielipidemittausta, kun hallitus oli vasta aloittanut.
”Nykyisille mielipidevaikuttajille hyvinvointipolitiikka näyttää olevan täysin käsittämätön asia. Kuinkahan haukuttu kaikkien kiittämä hyvinvointivaltio olisi rakentamisensa aikaan ollut tässä ilmapiirissä? Näin ehdollistettuja meillä ollaan siihen, että on vain yksi suunta, hyvinvoinnin purkaminen. Vuosikymmeniä jatkuneelle leikkauspolitiikalle ei nähdä vaihtoehtoa”, pääkirjoituksessa analysoitiin.
”Rinteen hallituksesta ei tarvitse pitää, mutta useimpien kannattaa toivoa sen onnistumista. Jos hyvinvointia ja osallisuutta lisäämällä ei onnistuta pysäyttämään Suomea ja Eurooppaa nakertavaa kansalliskiihkoa, alkavat keinot olla vähissä.”
Hyvässä pääkirjoituksessa mennään vastavirtaan yleistä mediailmapiiriä. Kyllä tähän voi olla erittäin tyytyväinen.
Tuomio: Journalismia.
9.8. Kokoomus ja keskusta normalisoivat äärioikeistoa
Keskustasta ja kokoomuksesta availtiin kesällä mahdollisuuksia hallitusyhteistyölle perussuomalaisten kanssa.
”Suunnanmuutos on merkittävä. Kaksi vuotta sitten kokoomus ja keskusta torjuivat hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa Jussi Halla-ahon noustua puolueen johtoon. Ne vetosivat arvopohjaan. Tämän jälkeen perussuomalaisten arvot ovat vain koventuneet ja uudessa eduskuntaryhmässä on entisten jatkeeksi lisää tuomion saaneita henkilöitä.”
Pääkirjoitus on vasemmistolehdessä varmasti oikeaoppinen, mutta sivuuttaa kysymyksen, mitä perussuomalaisten poliittisella eristämisellä saavutettaisiin. Ruotsin esimerkin perusteella ei yhtään mitään.
Tuomio: Jorinaa.
23.8. Perussuomalaiset veisivät Suomen Unkarin tielle
Taas aiheena perussuomalaiset. Kimmokkeen pääkirjoitukselle antoi Porvoossa tapahtunut ryöstö, josta Halla-aho antoi ymmärtää, että poliisi ei julkista epäiltyjen tuntomerkkejä, koska nämä voivat olla ulkomaalaistaustaisia.
Aika hyvä analyysi elokuussa, vaikkakin sittemmin osoittautunut vääräksi:
”Puolueessa näyttää olevan työnjako, jossa puheenjohtaja Jussi Halla-aho, pääideologi Riikka Purra ja puoluesihteeri Simo Grönroos eivät osallistu likaisimpaan mutapainiin. Sitä varten on joukko rivimiehiä, joiden myrkynkylvö alkaa varhain aamulla ja taukoaa vähäksi aikaa myöhään illalla.”
Tuomio: Journalismia.
6.9. Eriytyneiden todellisuuksien Suomi
Samaan aikaan, kun Postin pakettilajittelijoiden työehtoja koskeva kiista alkoi, ilmestyi Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirja Huipputuloiset – Suomen rikkain promille.
Pääkirjoituksessa tarkasteltiin tapahtunutta pitkän linjan kautta:
”1990-luvun laman jälkeen alkaneessa taistelussa hyvinvointivaltion suunnasta sen määräsivät purkajat. Laman aikana puhuttiin yhteisistä talkoista, mutta todellisuudet alkoivat erkaantua heti sen jälkeen. Suuret tuloerot, johtajien palkitseminen ja avokätinen osinkopolitiikka olivat merkkejä uudesta ajattelusta, markkinavallan noususta, jota Anu Kantola kuvasi väitöskirjassaan vuonna 2002.”
Pääkirjoituksessa yhdistettiin kaksi asiaa ihan oivaltavasti ja tuotiin esiin taustoja.
Tuomio: Journalismia.
20.9. Äärimmäinen rikkaus on yhteiskunnallinen haitta
Olipa kovasti otsikoitu, mutta rikkaista ja rikkaudesta käytiin alkusyksyllä laajaa keskustelua. Se ärsytti monia.
Pääkirjoituksessa yritettiin sanoa jotain ajankohtaisesta aiheesta, mutta päämäärättömäksi toisten siteeraamiseksi jäi.
”Varallisuuden uusjako rikkaita verottamalla on viime aikoina saanut kannatusta taloustieteilijöiden piirissä. Liiallinen rikkaus näivettää talouskasvua, keskittää valtaa ja on yhteiskunnallinen haitta.”
Tuomio: Siltä väliltä.
4.10. Hoivanaiset, perustelkaa turvallisuuspolitiikalla
Hoivaliitot vaativat kymmenen vuoden palkkaohjelmaa, jossa palkkoja korotettaisiin vuosittain 1,8 prosenttia yleisen linjan päälle.
Pääkirjoittaja tuki vaatimusta ja antoi vinkin:
”Hoivakriisi on suurimpia arjen turvallisuutta heikentäviä asioita Suomessa. Se on täällä juuri nyt, toisin kuin uhkakuva, jossa Venäjä hyökkää. Hoivanaisten kannattaakin perustella vaatimuksiaan turvallisuuspolitiikalla. Siihen löytyy aina helposti rahaa toisin kuin sosiaalipolitiikkaan, joka kuitenkin on mitä olennaisinta turvallisuuspolitiikkaa.”
Siinähän se on uudenlainen näkökulma ajankohtaiseen aiheeseen.
Tuomio: Journalismia.
18.10. Leikkaus on leikkaus myös porrastuksen nimisenä
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus nousi taas puheenaiheeksi. Pääkirjoittaja etsi epätoivoisesti todistusaineistoa siitä, että tämä on väärin.
”Työttömyysturvan porrastamisen kannustinvaikutuksesta on olemassa tutkimusnäyttöä ainakin Ruotsissa 2001 ja 2002 toteutetusta reformista. Sitä ei ole.”
Agendajournalismia eli ei journalismia ollenkaan.
Tuomio: Jorinaa.
1.11. 24 tunnin kiista olisi kannattanut ratkaista yhdessä
Kiista kiky-tunneista jumiutti työmarkkinaneuvottelut koko syksyksi.
”Pääministeri Antti Rinne esitti loppukesällä, että edes kiky-tunneista sovittaisiin keskitetysti, vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto on kieltänyt itseltään sopimusoikeuden. Tarjoukseen olisi kannattanut tarttua. Palkansaajat mielsivät kiky-tunnit väliaikaisiksi talkoiksi. Työnantajan asenne ajaa Suomen paljon kalliimpaan konfliktiin.”
Näinhän siinä kävi kuin pääkirjoituksessa ennakoitiin.
Otsikossa on kaikki olennainen, muu pääkirjoitus on silti aikamoista puuroa.
Tuomio: Siltä väliltä.
15.11. Vasemmistoliitto tarvitsee useamman kärjen
Vasemmistoliiton puoluekokous alkamassa ja jotain muuta pitäisi keksiä kuin itsestäänselvyyksiä. Samalla on kuitenkin kehuttava, miten hyvin asiat puolueessa nyt ovat.
Pääkirjoituksessa on arasti yritetty sanoa , että vasemmistoliiton punavihreä profiili on mennyt jo liiankin pitkälle. Tavallinen markettikansa ei löydä siitä tarttumapintaa.
”Vasemmalla ei ole sellaisia ay-taustaisia, eikä muitakaan edustajia eduskunnassa eikä juuri muuallakaan, jotka pystyisivät ottamaan matsia ja kertomaan, kuka todella on työmiehen ja -naisen asialla.”
Tuomio: Jorinaa.
29.11. Työnantaja maksattaisi kikyn kahdesti palkansaajilla
Työmarkkinaneuvottelut aina vaan jumissa ja aina vaan kiky-tuntien takia. Kansan Uutisten muissa jutuissa pitkin syksyä etsittiin syitä työnantajien kovalle linjalle ja muistutettiin, että kikyssä työnantajille kuuluneita maksuja siirrettiin miljardikaupalla palkansaajien kannettavaksi.
Pääkirjoitus on kiteytys näistä jutuista. Siinä on paljon asiaa, joka muilta jää kertomatta.
”Ensin palkansaajat tekivät talkoita työnantajille ja julkisella sektorilla menettivät osan lomarahoistaankin. Lisäksi palkansaajille sälytettiin osa työnantajille kuuluvista sosiaaliturvamaksuista. Tulonsiirron kokonaisvaikutukseksi on laskettu 6,5 miljardia euroa. Nyt palkansaajien pitäisi sitten maksaa siitä, että kriisiajan väliaikaiseksi järjestelyksi tarkoitettua sopimusta ei enää noudateta. On röyhkeys huipussaan.”
Tuomio: Journalismia.
13.12. Sanna Marinin hallituksen on pakko onnistua
Joulukuussa maahan saatiin uusvanha hallitus Sanna Marinin johdolla. Pääkirjoituksessa iloittiin tästä, koska Rinteen persoonasta oli tullut liian suuri rasite hallitusohjelman toteuttamiselle.
”Marinin hallituksella on kova tehtävä, koska sen on pakko onnistua. Sen pitää todistaa, että vasemmisto-keskustalaisella politiikalla voidaan parantaa ihmisten arkea ja torjua ilmastokriisiä sosiaalisesti kestävällä tavalla. Jos näin ei käy, uhkana on perussuomalaisten suuri vaalivoitto ja Suomen siirtäminen vähintään 1950-luvulle.”
Näinhän se on. Jos Marinin hallitus ei onnistu, vallan ottaa mitä todennäköisimmin Jussi Halla-ahon perusporvarihallitus. Tämän voi avoimesti todeta.
Loppusaldo: Seitsemän pääkirjoitusta oli jorinaa ja kymmenen journalismia. Mitään sanomattomia oli viisi.
uutiskirje 
